Kanta-Häme

Kävelevä henkari

– Mua ei ole Kauniissa ja rohkeissa, mallimestari Kaija Hynninen nauraa.

Hän mittailee Hellevi Vepsän päällä olevaa paitaa ja housuja. Hynninen nostaa helmaa ylemmäksi ja ottaa vähän vyötäröltä pois. Housujen lahkeita hän lyhentää hieman.

Nyt ollaan malliosastolla Voglian Lammin tehtaalla. Hellevi Vepsä käy täällä töissä sovitusmallina kerran tai pari kuukaudessa. Silloin mallimestari ja suunnittelija ovat hänen kimpussaan ja katselevat, kuinka tulevien sesonkien vaatteet istuvat oikean naisen päällä.

Elävä malli on paras

Voglialla on aina ollut sovitusmalleja. He ovat aivan tavallisia naisia, jotka täyttävät sovitusmallille kuuluvat mitat. Voisi sanoa, että mallit ovat sopusuhtaisia. Mutta eikös mallinukestakin saa juuri sen kokoisen kuin haluaa?

– On aivan erilaista katsoa vaatetta elävän mallin päällä kuin mallinuken, Hynninen sanoo.

Sovitusmallilta saa myös arvokasta tietoa vaatteesta. Miltä vaate tuntuu, ovatko taskut sopivan kokoiset, miltä materiaali vaikuttaa ihoa vasten. Ja mikä parasta, sovitusmalli liikkuu, jolloin suunnittelija ja mallimestari näkevät, miltä vaate näyttää liikkeessä.

– Sovitusmalli saa kommentoida, mutta suuna ja päänä ei voi olla. Teemme kuitenkin töitä, eivätkä kaikki vaatteet miellytä kaikkia, Hynninen kertoo.

Sovitusmalleilla sovitellaan muitakin kuin suunnitteilla olevia mallistoja. Tuotteita otetaan varastosta sovitukseen ennen niiden myyntiin lähtöä ja katsotaan, vastaako tuote sitä, mitä on ajateltu ja suunniteltu.

– Näin voimme kehittää tuotantoamme ja antaa laatupalautetta, kertoo tuotekehitys- ja laatupäällikkö Kristiina Virtanen.

Ei se ikä vaan kroppa

Viime tammikuussa Voglia etsi itselleen uutta sovitusmallia. Hellevi Vepsän katse osui mainokseen, muttei hän puhunut asiasta mitään. Mies huomasi saman ilmoituksen, ja sanoi, että soita sinne. Siitä se lähti.

Sovitusmallin työ kiinnosti monia, sillä hakemuksia tuli runsaasti. Mitat ratkaisivat valinnan.

– Iällä ei ole väliä, vaan mitoilla ja ihmisellä. Aika moni hakija arvioi kokonsa väärin. Moni oli pienempi, mitä mallilta edellytetään, kertoo Kristiina Virtanen.

Nyt eläkkeellä ollessaan Vepsä on aivan toisenlaisessa ammatissa kuin työelämässä asetehtaalla karhentajana.

– Olen aina ollut kiinnostunut muodista. Tämä on etuoikeus.

Vepsä kutsutaan paikalle yleensä päivän varoitusajalla ja työhön menee tunti puolitoista kerrallaan. Yleensä sovitettavia vaatteita on kymmenestä kahteenkymmeneen. Suunnittelija katsoo vaatteen linjoja ja mallimestari mitoitusta ja istuvuutta. Sen jälkeen mallimestari saattaa hieman muuttaa kaavaa, mutta mielessä pidetään Voglian linjan mukainen, skandinaavisen naisen standardimitoitus.

Voglialla on muitakin lammilaisrouvia sovitusmalleina tai runkoina, kuten tehtaalla puhutaan. Esimerkiksi Leila Kivensalo ja Tiina Forsström ovat olleet pitkään malleina ja heidät on löydetty puskaradion avulla.

– Aina on etu, jos malli asuu lähellä ja pääsee mahdollisesti nopeastikin paikalle, sanoo Virtanen.

Hellevi Vepsäkin asuu lähellä ja sanoo, että pääsee paikalle vaikka kesken puutarhahommien, jos tarve vaatii.

Tasapaksuja naisia

Mallimestari kertoo aika usean naisen ala- ja ylävartalon olevan hieman eri paria. Sovitusmallitkin ovat erikokoisia ja yhdellä sovitellaan enemmän housuja, toisella taas jakkuja.

– Meidän mitoitus on aikuiselle naiselle. Usein kysytään, miksi emme tee erittäin pieniä tai jättikokoja. Syy on se, että tällöin kaavaa ei voi vain suurentaa, vaan se pitää tehdä kokonaan uusiksi. Toki meiltä löytyy malleja eri vartalotyypeille, mutta äärikoot puuttuvat.

Mallimestari Hynninen on ollut Voglialla töissä 30 vuotta. Hän kertoo, että vuosien saatossa mitoitus on muuttunut tasapaksumpaan suuntaan eli naisille on tullut senttejä vyötärölle.

Mutta sovitusmallin ei auta paisua tai laihtua, jos haluaa pitää työnsä.

– Saat syödä jäätelöä ihan vapaasti, nauraa Virtanen Vepsälle, joka kertoo olleensa koko aikuisikänsä samankokoinen. (HäSa)