Kanta-Häme

Käyn ahon laitaa, ilman housuja ja paitaa

Saavumme lähtöpaikalle Vesijaon kylään noin tunnin ennen lähtöä. Kylätalo Harjulan pihassa on tungosta, mutta ainoat näkyvillä olevat lenkit tirisevät grillissä anniskelualueen vieressä. 

Ihmisiä on paikalla satoja. Kovin harvalla näyttää olevan lenkkarit jalassa. Kaikkien Nakukymppiin osallistuvien kuvaaminen on sallittua. Kameranputkia on esillä paljon, pitkiä ja pätkiä.

Seisoskelen lähtöalueella aistimassa tunnelmaa – verkkarit jalassa ja vyötärön naru tiukasti solmussa – kun ilmoittautumisteltalle pölähtää rankasti tatuoitu mies pelkissä lenkkareissa ja Tappara-hatussa. 

– Jätin kaikki vaatteet heti autoon, mitä sitä ujostelemaan. Ihmettelen kyllä, miksi minä olen ainoana alasti, kolmatta kertaa osallistuva Teemu Vanhatalo naureskelee.

Vanhatalo kertoo olevansa ”tempaisijaluontoinen naturisti”.

– Silloin tällöin tulee munasillaan viuhdottua.

Nakukymppiä Vanhatalo kehuu rennoksi tapahtumaksi, johon on mukava tulla vaikka ei juoksua kovin aktiivisesti harrastaisikaan.

– Yleensä juoksukisat ovat sellaista jäykistelyä. Kun ollaan alasti, niin hirveän vakavalla naamalla ei voi kilpailla.

Hiljalleen paljaita pakaroita alkaa vilkkua väenpaljoudessa enemmänkin. Vielä tässä vaiheessa kaikki osallistujat näyttäisivät olevan miehiä.

– Se on kyllä pieni pettymys. Ilmaisesti alastomuus sitten vain on enemmän miesten hommaa, Vanhatalo miettii.

Ilmoittautumisnumeron 1 käsivarteensa saanut, noin viisikymppinen Hannu hengaa pihamaalla rennosti kädet lanteilla.

Viidettä kertaa Nakukympille saapunut mies vaikuttaa olevan väkijoukon keskellä varsin sinut itsensä kanssa.

– Naturistitapahtumat ovat väkisin väännettyjä, mutta täällä ja festareilla on kiva olla alasti. Jos joku kuvaa, niin se on ihan ookoo, työnsä vuoksi pelkän etunimensä kertova Hannu hymyilee.

Nakujuoksuveteraanin rohkaisemana siirryn pukuhuoneena palvelevan kylätalon saliin. 

Sisällä vallitsee välitön tunnelma. Toisilleen tutut vaihtavat kuulumisia, joku hieman venyttelee. Kolmen miehen porukka seisoo jonossa sutien sinisellä ihomaalilla lempinimiä ja hymiöitä toistensa selkään.

Ulkomaisen lehden valokuvaaja ottaa kuvia peruukki päässä ja suttuinen huulipuna kasvoillaan poseeraavasta eläkeikäisestä Kajsta.

Kaj olisi valmis heittäytymään kylätalon esiintymislavan reunalla varsin antaumuksellisiin asentoihin, mutta kuvaaja kehottaa seisomaan luonnollisesti. Kaj kertoo peruukin olevan perinne, joka on jäänyt päälle miehen päädyttyä joskus aikaisemmin ulkomaisen tv-ryhmän kuvaamaksi.

Nakukymppi on jo pitkään kerännyt mediaa ja osallistujia ulkomailta. Tosin tänä vuonna paikalla ei näy Tanskan lippua kehoonsa maalannutta vakiojuoksijaa. Venäläisiä on juoksemassa muutamia.

Paljas iho ja lenkkarit alkaa olla salin pääasiallinen varustus. Huomaan, etten kuulu pukeissa joukkoon, joten vetäisen pöksyt jalasta. Yksi alaston lisää ei kohauta ketään.

Nakukympin pukukoodi on simppeli. Sallitut varusteet ovat sukat, lenkkarit sekä hattu, joita juoksijoilla onkin monenlaisia: löytyy ainakin huiveja, propellilippis sekä näyttävä nahkakoppalakki. Naiset saavat käyttää toppia, jos rintojen heiluminen juostessa tuntuu ikävältä. Ainakin yhdellä juoksijalla näyttää olevan pienillä juomapulloilla täytetty juoksuvyö.

Useimmat juoksijat kiistävät lähtevänsä lenkille tulostavoite mielessä. Lohjalainen Juha Nurmela tunnustaa pyrkivänsä parhaaseen mahdolliseen aikaan.

– Meillä on juoksuklubi nimeltä Me omaperäiset nylkyttäjät, jonka ajatus on tehdä epätavallisia juoksutempauksia, Nurmela kertoo.

Nurmela kertoo juosseensa noin 50 maratonia – joista yhden takaperin – muutamia ultramatkoja ja osallistuneensa teräsmieskisoihin. Nyt hän aikoo hölkätä Nakukympin takaperin.

Ykköstyypin diabetesta sairastava Nurmela varustautuu lenkille verensokerimittarilla sekä nyrkillisellä yksittäispakattuja energiageeliannoksia.

– Pyrkimys on painaa aika alle pariin tuntiin.

Hetkeä ennen starttia väki purkautuu pihamaalle. Tässä vaiheessa huomaan rentoutuneeni. Kun vielä tapahtumapaikalle saapuessa tuijotin haastatellessa keskustelukumppaneita tiukasti ja ainoastaan silmiin, omien vaatteiden vähennyttyä katse on parikin kertaa harhautunut kanssajuoksijoiden vyötärölinjan alapuolelle. Näyttävät sitä tekevän kaikki muutkin…

Ennen lähtöä raivaan tieni pihan läpi tungoksen jännäpissalle vajan taakse. Onhan alastomuus toki luonnollista, mutta tappituntumalla väenpaljouden läpi luoviminen hieman inhottaa.

Lähdön hetkellä alan kuitenkin kaivata kunnon ryysistä. Ajatus kamerakujan läpijuoksusta yksin ahdistaa. Järkeilen, että ensimmäiset sadat metrit tiheimmän yleisömeren läpi kannattaa hölkötellä miesporukassa. Vaikka kaikki jututtamani kokeneet osallistujat sanovat ettei täällä tirkistellä, olen ollut havaitsevinani, että yleisön katseet ja kamerat kääntyilevät lähtöpaikalla sinne, missä on naisjuoksijoita.

Lähtöpamahduksen kaikuessa hilpaisen liikkeelle keskellä tiheintä ruuhkaa. Pian huomaan tehneeni virhearvion ja sijoittautuneeni kävelijäporukkaan. 

Juoksemaan tänne on tultu, joten kiihdytän posket punaisina laahustajien ohi. Onneksi suurin yleisömassa on pian ohi. 

Jolkottelen muutaman juoksijan jonossa pitkin rauhaisaa ahon laitaa. Aurinko lämmittää selkää ja vieno viima käy munaskuissa.

Asvalttitieltä käännymme soraosuudelle, jossa meno on jo varsin vapautunutta. 

Linnut laulavat ja maisema on niin kaunis kuin Suomen kesäinen maaseutu vain voi olla. Järvenrantaa reunustavalla osuudella edellä pinkovien juoksijoiden vaaleat pakarat vilahtelevat puiden siimeksestä, koko komeuden heijastuessa idyllisesti tyynestä vedenpinnasta.

Kroppa alkaa lämmetä, hengitys kulkea ja juokseminen tuntuu peräti mukavalta. Mikäs tässä mennessä, nopeimpien naisten perässä jolkotellessa.

Reitin varrella olevan asuintalon pihassa oletettavasti isäntä itse istuu tien reunassa retkituolissa kameran ja oluttölkin kanssa. Kahden ja puolen kilometrin kääntöpaikalla kiitän juomapisteen pitäjää, joka kuulemma on koko Nakukymppi-nimen keksijä, vaikka ei ole koskaan itse tapahtumaan osallistunut.

Takaisin päin tullessa hitaammat osallistujat kannustavat ja läpsivät yläfemmoja. Toisen asuintalon pihaan on ilmestynyt vanhempi herra, joka videoi tapahtumaa.

Olin suunnitellut jättäväni nakuilun viiteen kilometriin, mutta kylätalolla yleisö taputtaa ja hurraa villisti jokaiselle saapujalle. Kannustusten saattelemana muutan suunnitelmaa ja kurvaan toiselle kierrokselle. 

Alastomuus on jo unohtunut, ja hiki on tullut. Hyttysistä ei ole haittaa, mitä nyt yksi lentää suoraan nieluun noin seitsemän kilometrin paikkeilla.

Kun matkaa on jäljellä noin 2,5 kilometriä, nivusissa alkaa ikävästi hiertää. Urhoollisesti pidän rytmin entisellään. 

Otan jälleen kiinni naisten sarjan johtajan sekä hänen kanssaan juoksevan miehen, joka sovittaa juoksun vauhdin omallekin kunnolleni sopivaksi. Alamäet rullaamme rennon vauhdikkaasti, kropan löysät paikat läpsyen.

Viimeisessä isommassa ylämäessä takaa tulee nopeampi juoksija. Nuori nainen kiitää ohi. Tien laidassa menoa seuraava jätkäporukka kannustaa. Epäilen, että ”hyvä perse!” -huutoja ei ole suunnattu miehille.

Maaliin saapuessani kulautan kupillisen vettä ja noudan kunniakirjani. Pihamaalla nopeammista juoksijoista moni jo napostelee tarjottua iltapalaa ilkialasti, jälkihikeä suvi-illassa kuivatellen. 

Vajaan tunnin juoksun aikana muutama tapahtuman seuraaja on viihtynyt anniskelualueella. Ääni on kohonnut ja harvalukuisten naisjuoksijoiden olemusta kommentoidaan varsin estottomasti.

Painun kylätaloon pukemaan päälle.

Naisten sarjan voittaja ottaa pukeutumistilassa selfieitä kisaan myös osallistuneen kaverinsa kanssa. Yksi miesjuoksija kuvaa yhä alasti olevia naisia varsin estottomasti, kielloista huolimatta.

Voittaja kuvailee nakujuoksua kivaksi kokemukseksi, viimeisiä tunnelman latistaneita hetkiä lukuun ottamatta.

– Juostessa alastomuus ja yleisö ei häirinnyt yhtään. Mutta nyt kun tapahtuma on ohi, niin jotain kunnioitusta pitäisi olla. 

——————–

Oikaisu 23.6.2016 klo 12:33

Kuvatekstissä oli virhe. Kuvassa esiintyvät henkilöt eivät ole Satu ja Jari Lehtelä. Kuvassa oikeasti esiintyvät henkilöt eivät halua nimiään julki.

Klo 18:50 korjattu nimivirhe myös tekstistä.

 

Päivän lehti

24.1.2020