Kanta-Häme

Kello käy, kun keskustellaan kulttuurista

Kiitos vaan, Jarkko Martikainen.

Martikainen, jonka piti vierailla kirjailija Juha-Pekka Koskisen ja kirjailija, rock-toimittaja Kimmo Miettisen KultTV:ssä viime viikolla, ei siis saapunut koskaan paikalle.

Täsmälliseksi mieheksi tiedetty Martikainen ei suinkaan tehnyt kulttuurikanavalle ohareita, vaan jälkeenpäin kävi ilmi, että kyse oli klassisesta päällekkäisbuukkauksesta.

Sekaannuksen vuoksi Suisto-klubin nahkasohvalla ohjelmaa tehneen kaksikon väliin jää vieraan mentävä aukko.

– Ajattelimme, että jos sinä istuisit tähän meidän väliimme vieraan paikalle, Kimmo Miettinen ilmoittaa toimittajalle, joka on tullut tekemään KultTV:stä juttua.

Jaha. Okei.

Jos alkuperäinen vieras olisi tullut paikalle, olisi puhe 9–10 minuutin keskustelun aikana kääntynyt musiikkiin ja tarkemmin sanottuna Martikaisen tammikuussa ilmestyneeseen Koirien taivas -levyyn.

Suunnitelmat muuttuivat, mutta se ei tekijöitä haittaa. He joustavat, samoin kuin formaatti.

Koska vieraaksi valikoituu pahaa-aavistamaton toimittaja, etsitään seuraavassa ohjelmassa KultTV:n ydintä.

Samaan hetkeen kiteytyy pari muutakin KultTV:n ominaispiirrettä: vieraita ei valmistella millään tavalla, eikä ohjelmia todellakaan käsikirjoiteta.

– Jotain pohjaideoita on, mutta muuten ei hirveästi suunnitella.

Se näytetään, mikä kuvataan

Koskisen ja Miettisen tuttavuus on vielä suhteellisen tuore. He muistelevat tavanneensa pari vuotta sitten kirjailija Tapani Baggen kautta.

Keskustelijoina miehet täydentävät toisiaan, sillä Miettisellä on vankka musiikkitietämys, kun taas Koskinen katselee maailmaa lähinnä kirjailijan näkökulmasta.

Mutta että oma tv-kanava?

Tv-kanava, tai ehkä paremminkin videoblogi, tuntui luontevalta vaihtoehdolta, koska kirjallisuusblogeja on jo vaikka kuinka paljon. Ensimmäinen ohjelma tuli ulos elokuussa, minkä jälkeen niitä on julkaistu 1–2 kappaletta kuukaudessa.

Alkujaan ajatuksen omasta kanavasta heitti ilmoille Koskinen. Omalla kanavalla on monia hyviä puolia: kaksikko määrittelee itse aiheet ja valitsee vieraat.

Eikä se ole niin tarkkaa, jos ohjelmaa nauhoitettaessa sattuu lipsahtamaan kirosana tai jos keskustellessa siemaistaan olutta. Kanavajohtajat eivät urputa, koska jakelu tapahtuu verkossa Youtuben kautta.

Tähän mennessä tehdyt ohjelmat ovat olleet sattuneista syistä varsin kirjapainotteisia. Suunnitteilla on myös KultTV:n kustantamokiertue.

Keskustelu juoksee varsin luontevasti, vaikeinta Koskisen ja Miettisen mukaan on ollutkin tottua 9–10 minuutin formaattiin. Alkujaan pituustavoite oli kuudessa minuutissa, mutta se osoittautui mahdottomaksi.

Jälkityötä ohjelmat eivät juuri vaadi – periaate on ollut, että se näytetään, mikä kuvataan.

Niin pitkään kuin hyvältä tuntuu

KultTV:n nettisivujen mukaan tuhannen katsojan raja on mennyt rikki tammikuussa. Koska verkossa katsojaluvut laahaavat jäljessä, on Miettisen arvio ”useita tuhansia” katsojia.

Palaute on ollut myönteistä, keskustelut tuntuvat kiinnostavan ihmisiä. Huomattu on sekin, että kunhan ihmiset löytävät yhden jakson, selataan samalla myös aiemmin julkaistuja osia.

Tulevaisuutta ei ole suunniteltu kovin pitkälle. Ajatus on, että ohjelmaa tehdään niin kauan kuin hyvältä tuntuu.

– Oma ystäväpiiri on yllättynyt siitä, että jatkamme yhä, Miettinen nauraa.

Entä jos Miettinen ja Koskinen saisivat valita KultTV:n vieraaksi kenet tahansa, mikä olisi valinta?

– (Yhdysvaltalainen dekkaristi) James Lee Burke, koska Bagge on jo ollut, Miettinen vastaa empimättä.

– Ei välttämättä ole ketään sellaista, vastaa puolestaan Koskinen.

Kun Koskiselta aikoinaan tiedusteltiin, kenet hän olisi halunnut Kirjamessuilla nähdä, nousi mieleen ainoastaan Mika Waltari.

– KultTV:een Sibeliuskin olisi ollut hyvä, mutta…, Koskinen sanoo. (HäSa)

Katso KultTV:n tuorein jakso torstaina 20.2. osoitteesta: http://kulttv.wordpress.com/

 

 

 

Päivän lehti

30.5.2020