Kanta-Häme

Kellokauppa ei pysähdy

Vaikka aika kulkee tasaisen tappavaa tahtia, ajannäyttäjä kellon taival ei ole tasaista. Kellokauppa käy välillä kiivaammin, välillä tahti hidastuu. Nyt kello elää taas kukoistuskauttaan.
 
Tämä näkyy myös hämeenlinnalaisessa Kellokeskus Laineen myymälässä. Yrityksessä on myös pohjaa arvioida kellon kaupallisia liikkeitä, sillä Kellokeskus Laine on Hämeenlinnan vanhin yksityinen kello- ja kulta-alan erikoisliike.
 
Nimestään huolimatta Kellokeskus Laineen toinen vahva kivijalka, oikeastaan se kantavampi, on koruissa ja lahjaesineissä. Sama pätee käytännössä kaikkiin alan liikkeisiin. Lahjatavarakauppa on se, jolla yrittäjä hankkii suurimman osan päivittäisestä leivästään.
 
– Läheiselle rakkaalle annettavat lahjat säilyttävät asemansa, vaikka koko yhteiskunnan talous heilahtelisi ylös ja alas. Lahjat pitävät pintansa, se on osa perinnettä, Kellokeskus Laineen kolmannen sukupolven yrittäjä Ollipekka Laine uskoo.
 
Hän on sukupolvenvaihdoksen kokevan yrityksen tuleva toimitusjohtaja. Hänen isänsä, Raimo Laine, siirtyy takavasemmalle hallituksen puheenjohtajaksi, mutta ei suinkaan jätä päivittäisiä askareita yrityksessä. Samoin Raimon vaimo Kaijaleena jatkaa yritystoiminnassa, mutta vetovastuu siirtyy seuraavalle sukupolvelle.
 
Raimo Laine sanoo arvoesinekaupan suurimman muutoksen olevan se, että perinteinen arvohopea, esimerkiksi pöytähopeat, on menettänyt asemiaan.
 
– Teräs- ja hopeakorut ovat tämän päivän suosikkiartikkeleita, Raimo Laine toteaa alan liikkeen laajasta tarjonnasta.
 
Netti mahdollisuus, muttei uhka
Kello eli käyttöesineenä vahvinta nousukauttaan 1950-luvun Suomessa, kun Raimon isä Erkki Laine perusti ensimmäisen oman yrityksensä. Hyvinvointi kasvoi, ja sen piti myös näkyä. Esimerkiksi rippi-, synttäri- ja eläkeläislahjana kello oli lyömätön lahjaesine. Niitä ostettiin ranteeseen, taskuun ja asuntojen seinille. Sama tapa on säilynyt.
 
Kun ajannäyttäjiä alettiin pari vuosikymmentä myöhemmin myydä patterikäyttöisinä jokaisella huoltoasemalla ja kioskissa, erikoisliikkeiden osuus kellokaupan kokonaispotista luonnollisesti hiipui.
 
– Nyt kello käy kohti uutta nousua. Kello on yhä useammalle merkki- ja arvotuote. Tämä pätee erityisesti mekaanisiin kelloihin, Ollipekka Laine kertoo.
 
– Käkikellojakin menee edelleen lahjaesineiksi, viimeksi viime viikolla, Raimo Laine huomauttaa kellojen monimuotoisuudesta.
 
Mekaaninen kello on patteriversiota arvokkaampi pelkästään jo sen vuoksi, että se alusta loppuun käsityötä. Osia on noin 300, jotka löytävät paikkansa ammattilaisen käsissä. Patterikello on valtaosin teollinen tuote, jolla voi usein heittää vesilintua ensimmäisen häiriön jälkeen.
 
– Mekaanisessa kello ajannäytön tarkkuus ei ratkaise, vaan status, Raimo Laine huomauttaa.
 
Etenkin miehissä on paljon alan harrastajia, jotka tietävät mitä haluavat. Liikkeeseen kävelee asiakkaita, jotka kertovat pilkulleen millaisen merkkikellon he ostavat. Kellokauppias tilaa.
 
– Nettikauppa vie osan tämänkin alan kaupasta, mutta etenkin koru- ja arvoesineitä halutaan pitää kädessä ennen ostopäätöstä. Nettikaupassa ei saa todellista tuntumaa esimerkiksi mittasuhteista. Korut varmasti pysyvät kivijalkaliikkeiden valikoimissa, Ollipekka Laine sanoo.
 
Hän uskoo netistä löytyvän pienen siivun myös omaan myyntiin, mutta mikään uhkakuva tai suuri mahdollisuus ei netti Ollipekka Laineen mukaan tässä vaiheessa toimialalle ole.