Kanta-Häme

Kellovanhuksen tarina paljastuu merkinnöistä

Isänisä toi aikoinaan Karjalasta hopeisen taskukellon, jonka nyt aikaa nähnyttä kellotaulua koristavat roomalaiset numerot. Kello oli ostettu Pietarista. Vai oliko?

Sitä lammilainen Martti Juvonen tuli selvittämään sunnuntaina Museo Skogsteriin, jossa pidettiin Aika päivä -tapahtuma.

Espoossa toimivan Suomen Kellomuseon perinteinen tapahtuma on lähtenyt kiertämään Suomea, ja nyt oli Hämeenlinnan vuoro. Hämäläisen yleisön vanhoja kelloja arvioivat Kellomuseon kellohistorian asiantuntija Veikko Ahoniemi ja kello- ja kultaseppä Jan Roos.

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä kellot siirrettiin taas kesäaikaan. Tapahtuman yksi tarkoitus onkin muistuttaa ihmisiä kellojen siirtämisestä, kertoo Kellomuseon museonjohtaja Mikko Kero. Monelta unohtuu nyrkkisääntö, että kelloja siirretään aina kesään päin.

Pääosassa tapahtumassa ovat kellojen tarinat.

– Ihmisillä on paljon perintökelloja, joiden taustatarinat ovat kulkeneet sukupolvelta toiselle. Kellon asiantuntija-arviointi tuo siis vahvistuksen kellon historialle, Kero kertoo.

Vanhimmat tapahtumien kellot ovat olleet pääosin 1700-luvulta, mutta myös 1600-luvun kelloja löytyy suomalaisista kodeista. Osa on päässyt Kellomuseon vaihtuvaan näyttelyyn.

Asiantuntijat voivat selvittää kellon iän, materiaalin ja valmistajan usein takakuoressa olevista merkinnöistä, kuten leimoista ja teksteistä. Arvioinneissa paljastuu myös paljon väärennöksiä.

Keron mukaan kelloväärennökset ovat olleet aiemmin hyvin tavallisia Suomessa etenkin 1700–1800-lukujen taskukelloissa.

– Ennen oli normaalia, että kellosepänliikkeessä kymmenen kahdestatoista kellosta oli väärennettyjä. Moni on voinut pettyä, kun arvioinnissa on paljastunut perintökellon olleen väärennös, Kero kertoo.

Esimerkiksi Vesa Tavi toi arvioitavaksi useamman vanhan rannekellon, joita joku oli ehtinyt epäillä väärennöksiksi.

Yksi näistä oli Tavin isän 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa Libanonista ostama. Tavi oli yrittänyt selvittää kellon historiaa kellotehtaan verkkosivuilta, mutta sieltä ei löytynyt historiikkia eikä yhteydenottopyyntöihin vastattu.

Tavi sai varmistuksen kellon taustasta asiantuntijoilta. Kyseessä ei ollut väärennös, vaan oikea sveitsiläisen Technos-merkin rannekello.

– Kun tietää esineen historian, se kasvattaa sen arvoa, Tavi toteaa.

Kaupunginmuseon museonjohtaja Tuulia Tuomi oli ennen töissä Kellomuseossa, ja hän onkin ensimmäistä kertaa vuonna 2002 järjestetyn Aika päivä -tapahtuman takana. Alusta asti ideana oli tuoda mielenkiintoinen tapahtuma aina kellojen siirron yhteyteen, koska siihen liittyy niin paljon purnausta.

Tapahtuma on tarkoitettu sekä kelloharrastajille että niille, joiden pöytälaatikoista löytyy kellovanhuksia. Usein kelloja pidetään arvokkaina, vaikka ne eivät olisi rahallisesti kalliita.

– Jos kellon saa vaikkapa perintönä, on sen poisheittämiseen aikamoinen kynnys. Ehkä vanhoja kelloja löytyy siksi niin monen kotoa.

Myös Martti Juvonen sai lopulta varmistuksen isänisänsä kellon tarinalle. Taskukello oli kuin olikin kotoisin Pietarista, venäläistä vientimallia. Sen historia ulottuu 1800-luvulle asti.

– Moni asia jää kysymättä ja tulee mieleen vasta, kun ei ole enää ketään kertomassa. Mahtavaa, että usein mielessä ollut kellon tarina on nyt varma, Juvonen sanoo. HÄSA

Päivän lehti

28.5.2020