Kanta-Häme

Kenellä on varaa uusiin asuntoihin?

Kuluttajien luottamus talouteen on totuttu yhdistämään asuntomarkkinoiden vilkkauteen. Näiden kahden asian käsi kädessä kulkeminen ei ole Sp-Kodin toimitusjohtaja Antti Toivasen mukaan kuitenkaan pitänyt paikkaansa enää pariin vuoteen.

– Kytkös katkesi jo alkuvuodesta 2011. Alhaiset korot kannattelivat markkinoita vielä pari vuotta sen jälkeen. Asuntokauppojen määrä toisin sanoen pysyi korkeana, vaikka luottamus laskikin. Nyt korkotaso ei voi enää laskea, eivätkä matalat korot yksin riitä kannattelemaan asuntomarkkinoita. Silti kauppoja kuvaava käyrä on edelleen luottamuskäyrää korkeammalla. Tämä ei ole

kestävä tilanne.

– Jos luottamus ei pian nouse, mikään ei pidä kauppakäyrää nykytasolla. Kauppojen määrä laskee tai sitten asuntojen hinnat laskevat, Toivanen sanoo.

 

Helsinki vääristää

 

Toivanen arvostelee maankattavia asuntokauppatilastoja Helsinki-vetoisuudesta.

– Tilastot eivät ota huomioon alueellisia eroja. Kun eri talousalueiden kehitys eriytyy toisistaan, myös eri alueiden kuluttajien luottamus oman talousalueensa kehitykseen eriytyy. Ero voimakkaasti kehittyvien ja toisaalta taantuvien alueiden kuluttajien luottamuksessa repeää yhä suuremmaksi ja tämä näkyy suoraan asuntomarkkinoilla.

Toivanen paukuttaa painavia sanoja myös valtion asuntopolitiikasta. Hän väittää, että kohtuuhintainen asuminen jäämässä kaupunkilegendaksi.

– Kohtuuhintaisesta asumisesta on puhuttu viimeiset vuodet todella painokkaasti, mutta mitä on saatu aikaan? Voisi sanoa, että ei muuta kuin kauniita sanoja. Rakentamisen sääntely, esimerkiksi energiatehokkuudessa, esteettömyydessä ja muussa kaavoituksessa, on omalta osaltaan nostanut rakentamisen hintaa.

Myös tonttipolitiikka on Toivasen mielestä pitkälti epäonnistunutta. Kohtuuhintaisia rakennuspaikkoja ei ole pystytty tarjoamaan riittävästi eikä tarpeeksi monipuolisesti, jotta

monimuotoista rakentamista olisi voitu tukea eri paikkakunnilla.

– Parempi tonttitarjonta voisi olla ratkaisun avain, jos kunnat ja valtio osaisivat viedä asioita oikealla tavalla eteenpäin.

 

Hämeenlinna esimerkkinä

 

Toivanen ihmettelee myös, mihin säännellyn rakentamisen tuotoksena syntyvien energiatehokkaiden asuntojen ja toisaalta vanhojen asuntojen hintaero johtaa.

– Hyvä esimerkki on esimerkiksi Hämeenlinnan tilanne, jossa 1980 rakennetusta

hyväkuntoisesta 120 neliön omakotitalosta tontteineen saa keskimäärin 190 000 euroa ja uudesta 66,5 neliön kerrostaloasunnosta joutuu maksamaan 233 000 euroa. Jos em. omakotitalon omistaja haluaa uuteen asuntoon, hän saa tyytyä kaksioon ja joutuu vielä ottamaan velkaa päälle. Jotain tässä yhtälössä on vialla.

 

Ei terveellä pohjalla

 

Uusien ja vanhojen asuntojen hintaero ei ole Toivasen mukaan enää terveellä pohjalla.

– Kenellä on varaa uusiin asuntoihin? Tämä voi pahimmillaan ajaa siihen, että

maakuntakeskuksiin ei voida rakentaa kipeästi kaivattua uudistuotantoa, koska korkeat hinnat lamauttavat kuluttajien kysynnän. Tai sitten ajamme vanhojen asuntojen hinnat epäterveeseen hinnannousuun, joka sekin hyydyttää asuntokauppaa ja heikentää talouden elpymistä.

 

 

Kuvateksti

 

Hirsimäkeen vuonna 1990 rakennetun 151 neliön talon myyntihinnalla saa esimerkiksi moottoritien katteelta senioritalosta kolmion ja vielä jää jonkin verran rahaa jäljellekin, mutta vähän vanhemmasta, 120 neliön omakotitalosta saatu hinta ei useinkaan riitä edes uuteen kaksioon.

 

Päivän lehti

19.1.2020