Sukeltaja: Suurmestari soitti bunkkerista
Keväällä 2014 hämeenlinnalainen sukeltaja Markus Puumala löysi Ahvenistonjärven itärannan matalasta vedestä räjähdettä muistuttavan esineen.
– Varsikäsikranaattia muistuttava objekti ei ollut uponnut mutaan, vaan oli höttöpohjan päällä ihan paljaana näkyvissä.
Puumala jätti pommiksi epäilemänsä esineen niille sijoilleen ja kertoo käyneensä Miekkalinnassa kysymässä neuvoa, kuinka kansalaisen pitäisi tilanteessa toimia. Poliisin lyhyt vastaus hämmästytti.
– Dialogi oli ripeä. Panssarilasin takaa vastattiin, että mitähän se poliisille kuuluu. Vastaus oli hämmentävä, mutta en halunnut alkaa pullikoida viranomaiselle.
– Vastahakoinen, epäluuloinen ja vähättelevä viranomainen antoi minulle lopulta jonkun numeron siltä varalta, jos olisin aivan varma ja tosissani, että kyseessä on kranaatti.
Puumalaa jäi asia vaivaamaan. Kotona hän googletti hakusanalla soviet grenade ja kolmas osuma osui kohdalleen.
– Sitten soitin hätäkeskukseen ja asiat alkoivat edetä pikavauhtia. Ei mennyt kuin muutama minuutti kun Lahdesta soitti joku suurmestari jostain bunkkerista.
Puumalan mukaan pari päivää myöhemmin räjähteen kävi Apparasta nostamassa pioneeri Riihimäen varuskunnasta.
– Räjähde varmistui venäläiseksi käsikranaatiksi mallia 14.
Kyseistä arvaamatonta kranaattia venäläiset käyttivät ensimmäisessä maailmansodassa. Siihen aikaan käsikranaattien räjähdysaikaa ei voitu ennustaa. Kranaatti saattoi räjähtää käteen tai vihollinen saattoi ehtiä heittää sen takaisin. Vedessä räjähde voi tappaa sukeltajan 10-20 metrin säteellä.
Puumalalle suositeltiin, että Ahvenistonjärvestä löytyneestä käsikranaatista ei vinkattaisi esimerkiksi medialle.
– En halunnut siitä nostaa sen suurempaa meteliä. Ahvenistolla on sukellettu vuosikymmeniä, joiden aikana sieltä on löytynyt kaikkea pullojen ja pommien väliltä.
Poliisi: Siviili ei saa koskea räjähteisiin
Komisario Ari Turunen Hämeen poliisista kertoo, miten on toimittava, jos kansalainen epäilee löytäneensä räjähteen.
– Räjähteeseen ei saa missään tapauksessa koskea, vaan havainnosta on ilmoitettava poliisille. Poliisi tekee tunnistuksen, jolla varmistetaan räjähteen aitous, ja sen, kenen vastuulle räjähde kuuluu.
Turusen mukaan karkeasti voidaan sanoa, että sotilasräjähteet kuuluvat Puolustusvoimille ja muut poliisille.
Ilmoituksen epäillystä räjähteestä voi tehdä soittamalla hätänumeroon 112 tai lähettämällä sähköpostia poliisille osoitteeseen neuvontapalvelu@poliisi.fi. Turunen suosittelee hätänumeroa, että asiaan voitaisiin reagoida nopeasti.
Räjähteeseen ei saa koskea siksi, että sen pelkkä liikuttelu voi aiheuttaa räjähdyksen. Vuosien saatossa sotilasräjähteiden sytyttimet ovat voineet herkistyä ja käsikranaattien sokat ruostua.
Monesti sota-ajan räjähteet ovat periytyneet jälkipolville suvussa, ja niitä on saatettu löytää kodeista ja kuolinpesistä niin ullakolta kuin koristeena kirjahyllystä.
– Oletusarvoisesti räjähde on aina vaarallinen. Lähtökohtaisesti kansalainen voi syyllistyä rikokseen, jos hän säilyttää räjähteitä ilman asiaan kuuluvia lupia.
Hämeen poliisilaitos ja Puolustusvoimat järjestävät jälleen ensi vuonna armovuosikeräyksen. Silloin kansalaiset voivat luovuttaa luvallisia ja luvattomiakin aseita tai räjähteitä ilman rangaistusta.
Rangaistusuhasta vapautumisen ehtona on, että henkilö ilmoittaa esineestä oma-aloitteisesti poliisille.
– Usein ihmiset aktivoituvat tekemään ilmoituksia, kun järjestämme näitä keräyksiä.
Tämä tiedetään Apparan räjähteistä
Hämeenlinnassa kaupungilla Apparaan upotetuista kranaateista on kuiskuteltu jo vuosikymmeniä.
Puolustusvoimat tiedotti asiasta julkisesti tänä syksynä, kun Ahvenistonjärven raivaustyöt aloitettiin.
Räjähteet olivat niin matalassa vedessä, ettei operaatiosta haluttu kertoa aikaisemmin, että tieto ei olisi vetänyt puoleensa omatoimisia etsijöitä. Parissa viikossa pinnan alta löytyi 152 kranaattia noin 1–5 metrin syvyydestä.
Sotilaspoliisit valvoivat etsintäaluetta vuorokauden ympäri. Itälaidan ulkoiluteillä rajoitettiin liikkumista turvallisuussyistä. Ahvenistonjärvellä oli sukelluskielto etsintöjen ajan 25. lokakuuta saakka.
Raivauksia johtaneen Pasi Suvitien mukaan kranaatit olivat päätyneet järveen todennäköisesti lähimmästä varuskunnasta eli Poltinaholta.
Mysteeriksi jää, missä vaiheessa pommit upotettiin. Arvioiden mukaan se tapahtui jatkosodan (1944) ja Helsingin olympialaisten (1952) välisenä aikana.
Järvestä löydetyt räjähteet siirrettiin tunnistamisen jälkeen Ilveskalliolle tuhottavaksi. Puolustusvoimat oli varmuuden vuoksi rakentanut Apparan rannalle sirpalesuojan. Yhtään räjähdettä ei tarvinnut tuhota paikan päällä.
Apparan syvää kohtaa ei ole syynätty. Sukeltajat arvioivat, että liki 30 metrin syvyydestä on käytännössä mahdotonta löytää mitään, sillä järven pohja on pehmeää mutaa.
