Kanta-Häme

Kengillä kertakäyttökulttuuria vastaan

Oxfordit, californiat vai venykekengät? Normaali kaduntallaaja tuskin koskaan miettii millaisen kengän on mennyt ostamaan. Toisin ajattelee kengäntekijä.

Hämeen ammattikorkeakoulussa jalkinemuotoilua opiskeleva Sanna Niskanen tunnustaa tulleensa kenkäfriikiksi vasta opiskelujen myötä. HAMK on jalkinemuotoilun opinahjona ainoa laatuaan niin Suomessa kuin Pohjoismaissakin.

Jokatytön kenkäunelmaa elävä Niskanen kertoo innostuksen jalkineisiin lähteneen vaatetusalan opintojen kautta. Oman kädenjäljen näkyminen katukuvassa kannustaa jatkamaan. Taistelu kertakäyttökulttuuria vastaan on alkanut.

– Mittatilauskengistä tietää missä ne on valmistettu ja kuka ne on tehnyt, mitä ei voi massatuotteista sanoa, toteaa Niskanen ja peräänkuuluttaa vastuullista kuluttamista.

Mittatilauskenkien tekijä ja paikka tiedetään, eikä ostajan tarvitse miettiä lapsityövoiman käyttöä tai minimipalkkoja.

Rakkaudesta nahkaan

Nahkakenkien ulkopinta on yleensä lehmää kun taas sisus valmistetaan siasta. Vaikka lehmännahkaa ei voida ympäristöystävällisyydestä kehua, puolustaa Niskanen sen käyttöä jalkineissa.

– Nahat ovat peräisin ruokateollisuuteen kasvatetuista eläimistä, eli ne ovat ylijäämää. Parempi siis käyttää nahat kuin heittää pois, toteaa Niskanen, jonka lempiherkkuihin ei nautakarja kuulu.

Niskasen lempimateriaali on nahka, oli sitten kyse kengistä tai laukuista.

– Jos kengät on hyvin tehty ja materiaalit laadukkaita, on kengän käyttöikäkin pitkä.

Esimerkiksi kromiparkittu nahka on lähes ikuinen.

Mittatilauskenkien teko on luonnollisesti hintavampaa kuin tossujen ostaminen lähimmästä kaupasta. Kuitenkin suomalaiset ovat kenkien suhteen sangen pihiä kansaa ja satsaus käsityönä tehtyihin jalkineisiin huojuu maailmantalouden mukana. Keski-hinta Niskasen tekemälle mittatilausparille on noin 200–300 euroa.

Kaupallisempaa jalkinemallistoa tehtäessä tuotanto pitäisi siirtää ulkomaille. Niskasta tämä ei kiinnosta, sillä itse tehdessä voi omista arvoista pitää kiinni, eikä kompromisseja tarvitse taipua

– En voisi harkitakaan teettäväni kenkiä Euroopan ulkopuolella, sillä esimerkiksi tehtaiden työoloja olisi mahdotonta valvoa.

Harvinainen kättentaito

Jalkinemuotoilu on Suomessa harvinaisuus, ja kenkätehtaatkin katoavaa lajia.

– Harva pystyy enää työllistymään suomalaisiin kenkätehtaisiin, mikä koulutusohjelman idea on alun perin ollut, kertoo Niskanen. Nuoren suunnittelijan haaveet ovat kuitenkin jossain muualla, omien kenkien teossa.

Suuri osa Niskasen opiskelukavereista tyytynee jalkineiden suunnitteluun, kun Niskanen tahtoo tehdä kengät alusta loppuun itse. Hämeenlinna voi kuitenkin olla liian pieni paikka kenkäsuunnittelijalle, mikäli hän haluaa suojata jokaisen suomalaisen varpaat tekeleillään.

– Suomessa toivottavasti arvostus käsityötä kohtaan nousee, miettii Niskanen, jonka mielestä itse tehty on aina parempi.

– Täällä huokaillaan kun kaikki on niin kallista, ja omalla toiminnalla ajetaan tehtaat halvan työvoiman maihin.

Mittatilauskenkiä Niskanen kehuu paremmin istuviksi, sillä suomalaisten jalat ovat usein leveämpiä ja korkeampia kuin ulkomaalaisten.

Hänen mukaansa suomalaiset suosivat mustaa ja ruskeaa, vaikka tulevaa talvea voisi piristää värikkäillä jalkineilla. Hän kehottaa myös kaivamaan Spice Girls -kengät esille, sillä niin vaate- kuin kenkämuodissa ysäri tekee paluuta.

– En halua tehdä muodikkaita kenkiä, sillä persoonalliset kengät ovat myös ajattomat. Kengän tulee kuvastaa sitä, kenen jalkaan se päätyy. (HäSa)