Kanta-Häme

Keppihevostelu ei katso ikää

Keppihevoset yhdistetään usein pienten lasten leikkeihin, mutta monipuolinen keppihevosharrastus on vienyt mukanaan myös paljon nuoria aikuisia ympäri Suomea.

– Aloin käydä ratsastamassa 12-vuotiaana, jolloin haaveilin myös omasta hevosesta, mutta kun en sellaista saanut, tein keppihevosen isäni sukasta, 16-vuotias keppihevosharrastaja Ronja Mönttinen kertoo.

Aluksi keppihevoset olivat Ronjallekin vain leikkiä, kunnes 14-vuotiaana hän päätyi ystävänsä kanssa ensimmäisiin kepparikisoihin Hämeenlinnaan.

– Tajusin, että tämä on monipuolinen harrastus, eikä leikkimistä.

Keppihevosharrastuksessa yhdistyvät liikunta, kädentaidot ja vahva yhteisöllisyys. Harrastajat ompelevat itse keppihevosia, järjestävät kilpailuja ja leirejä, ja vuosittain järjestetään myös keppihevosten SM-kilpailut.

– Kepparikisat ovat vähän kuin oikeat ratsastuskilpailut minikoossa. Niissä kisataan ihan samalla tavalla este- tai koululuokissa.

Jos kisoissa mielii menestyä, vaatii se harrastajaltaan liikunnallisuutta. Ponnistusvoima on tarpeen, koska jotkut harrastajat hyppivät estekisoissa jopa yli metrin korkuisia esteitä.

– Liikunnallisuus on tosi tärkeässä osassa harrastusta, jos haluaa menestyä.

Laji kasaa mukaansa lapsia, nuoria ja myös aikuisia.

– Minusta tässä on parasta voimakas yhteisöllisyys. Väki kannustaa toisiaan ihan täysillä. Harrastus yhdistää myös pieniä lapsia ja aikuisia.

Harrastajat, joita Suomesta löytyy tuhansia, pitävät yhtä nettifoorumeiden, blogin ja sosiaalisen median kautta, erityisesti Instagramissa jaetaan paljon harrastukseen liittyviä kuvia.

– Olen saanut tätä kautta todella paljon kavereita ympäri Suomea.

Ronja käy kerran viikossa myös ratsastamassa, mutta kaikki harrastajat eivät välttämättä ole heppahulluja.

– Kaikki eivät harrasta muuten hevosia, vaan keskittyvät pelkästään tähän juttuun.

Harrastajat ompelevat omat ratsunsa itse ja ostavat niitä myös toisiltaan. Keppihevosille ostetaan tai ommellaan myös oikeita varusteita.

– Yleensä keppihevosen tekemiseen minulta kuluu keskimäärin seitsemän tuntia, mutta yksi projektini vei noin 50 tuntia, Ronja kertoo.

Omia taidonnäytteitään hän on myynyt kepparikisoissa ja netin kautta.

– Minun kepparestani voi pyytää ehkä sellaiset 60 euroa, mutta kuuluisien tekijöiden keppihevoset saattavat maksaa jopa 200 euroa.

Harrastajien ompelemat keppihevoset ovat komeita taidonnäytteitä, joissa luovuuden saa heittää valloilleen. Ronja työsti eräälle kepparilleen harjan omista hiuksistaan.

– Kaipasin tyylinmuutosta ja leikkautin pitkät hiukseni lyhyiksi. Keksin ottaa omat hiuksen talteen, joista sitten ompelin hevoselle harjan. Ei se ihan niin helppoa ollut kuin aluksi luulin.

Seuraavaksi Ronja on suunnitellut myyvänsä keppihevosiaan SM-kilpailujen yhteydessä ensi keväänä. Valmiina on jo kaksi myyntiin lähtevää hevosta, mutta lisää pitäisi tehdä. HÄSA