Kanta-Häme

Keräilijän olohuone

Vinkalon isännällä Jarmo Taipalisella on juhlapäivä, sillä hän on päättänyt nauttia siemauksen historiaa.

Harvoin on historia maistunut yhtä hyvältä kuin olut puolen litran lasipullosta. Niin kuin monet muutkin hyvät asiat, ovat pullot siirtyneet jo pullojen taivaaseen ja tehneet tilaa tölkeille. Kaukaa viisaana Taipalinen on tallettanut melkein koko korillisen historiaa kahvila Vinkaloonsa.

– Ravintolat saivat ostaa lasipulloja pitempään, mutta sekin on nyt loppunut. Onneksi menin hamstraamaan itselleni muutaman. Ne aion säilyttää avaamattomina. Lasipulloja minulla on kyllä jos jonkin verran, mutta yleensä ne ovat tyhjiä, Taipalinen myöntää.

Taipalisen kiintymyksen lasipulloihin ymmärtää, kun muistaa, että Vinkalossa oli tapana siemaista ohrapirtelö suoraan pullon suusta. Hän haluaa kunnioittaa kaikessa Hämeentien toisella puolella vuodesta 1971 toimineen legendaarisen Vinkalon ja sen omistajan Marjatta Martikaisen perintöä.

Niinpä Vinkalossa ovat vanhan keskiolutravintolan kalusteet ja entiseen tapaan pysähtynyt aika. Poikkeuksena on vain se, ettei baarissa enää kajahda Marjatta Martikaisen tokaisua siitä, ettei tuoleilla saa keikkua.

– Heinäkuussa tulee kolme vuotta siitä, kun aloin pitää Vinkaloa. Olen ollut hirveän tyytyväinen, Taipalinen sanoo.

Kun Taipalinen avasi uuden Vinkalon, hän kutsui sitä museokahvilaksi. Nimitys sopii kuppilalle kuin nenä päähän, sillä asiakkaiden viihdykkeenä on mustavalkoinen telkkari ja videonauhuri.

– Täällä ei eletä vielä väritelevision aikaa. Vähän aikaa sitten sain hankituksi baariin nikkelimarkoilla toimivan pajatsonkin, jolla on ikää sata vuotta, todelliseksi keräilijäluonteeksi tunnustautuva mies huomauttaa.

Kaikki Taipalisen keräilemä ei tietenkään Vinkaloon mahdu, vaan aarteille on vuokrattu oma varastonsa.

– Tarkoituksena on tehdä tästä kaiken kansan olohuone, Taipalinen huomauttaa kymmenen vuotta vanhaan kännykkäänsä. Niitäkin on tallella toistakymmentä – tottakai. (HäSa)