Kanta-Häme

Kesäteattereissa on käsillä vuoden kiireisin aika

22 rooliasua ja yhdeksän peruukkia, yksi hiuslisäke ja yksi parta. Niiden kanssa järjestäjä Molli Rintanen ja puvustaja Saara Mylläri ovat painineet viimeiset viikot.

Kuten useissa kesäteattereissa myös Riihimäellä eletään nyt kiivainta valmisteluaikaa. Ensi-illat ovat käsillä ja valmista pitäisi olla. Kiire tuntuu aina viimeisinä päivinä.

Näin tapahtuu aina ennen ensi-iltaa. Rintasella on vielä kaksi peruukkia hieman kesken, ja Mylläri liimailee karkkiasua kuntoon.

Ensi viikolla on kuitenkin jo valmista. Näyttelijät pääsevät harjoittelemaan Me Rosvolat -esitystä täydessä varustuksessa.

Riihimäen nuorisoteatterissa valmistautuminen alkaa joka kesä samalla tavalla. Työryhmä kokoontuu Allinnan monttuun pääsiäisen haminoissa. Ensin lapiodaan lava lumesta. Siitä alkaa esityksen valmistaminen kesää varten.

– Ensin on lukuharjoitukset. Sen jälkeen pidämme palaverin, jossa mietimme, mitä oikeasti lähdemme tekemään ja millainen visio on, Molli Rintanen kertoo.

Rintanen on yhdessä puvustaja Saara Myllärin kanssa tuumaillut hahmojen ulkonäköä. Mylläri on vastaa puvuista ja Rintanen peruukeista ja kaikesta muusta tarpeistoon liittyvästä.

– Ohjaaja Laura Ikonen on antanut meille aika vapaat kädet. Kaikki lähti oikeastaan yhdestä Peukalo-Liisa kuvasta, jonka Saaran kanssa näimme. Kuvan visuaalinen maailma innoitti.

Me Rosvoloiden näyttelijöiden päällä nähdäänkin särmikkäitä asuja, joissa on väriä ja iloa. Jokainen hahmo on erilainen. Hahmojen hiuksista Rintanen on halunnut tehdä isoja ja värikkäitä. Rintasen mielestä onkin tärkeää välittää tunnelmaa, että esitys ei ole totta ja realistista.

Ulkoteatteria tehdessä lähtökohdat ovat erilaiset. Nuorisoteatterin ulkolava on isompi kuin sisällä. Valaistuksena on luonnonvalo, ja sääolosuhteet voivat vaihdella helteestä ukkosmyrskyyn.

– Peruukit teen niin hyvin, että ne kestävät säällä kuin säällä.

Mylläri istuu kuumaliimapistooli kädessään ja liimailee karkkipuvun päähinettä. Hän nauraa, että aina suunnitelmat eivät mene ihan niin kuin on kuviteltu. Nyt hän hoksasi vasta jälkikäteen, että karkkipuvuilla pitäisi pystyä tekemään kärrynpyöriä.

– Pukuja on vähän tuunattava.

Yleisölle puvustajan ja tarpeiston hoitajan työt näkyvät. Jos niitä ei olisi, esitys olisi valju.

– Puvustus ja tarpeisto vievät katsojan heti tunnelmaan. Eläytyminen on helppoa, kun kaikki on kunnossa, Rintanen pohtii.

Myös näyttelijöiden on helppoa pulahtaa rooliin, kun esiintymisasut ja muu rekvisiitta toimivat.

Ennen ensi-iltaa Mylläri ja Rintanen ovat keksineet kiire-haasteen. Se tarkoittaa sitä, ettei saa puhua kiireestä. Jos niin käy, toinen laittaa toisen tekemään jotain, kuten vaikkapa vatsalihaksia.

– Haaste on kummasti rauhoittanut tunnelmaa.

Riihimäen nuorisoteatterissa tunnelma on hyvä. Apua voi aina kysyä työkavereilta.

– Kummasti omaan tekemiseen tulee perspektiiviä, kun juttelee muiden kanssa.

Vaikka joka kesä ensi-illan alla on kiire, se ei haittaa. Oikeastaan kiire kuuluu asiaan.

– Se on enskariviikon tirinää. Silloin on odottava, innostava tekemisen meininki, Rintanen tiivistää.

Hänestä työ onkin vähän kuin leikkiä. Saa heittäytyä erilaisiin rooleihin menemättä lavalle. Mylläri hymyilee. Hänkin kokeilee kaikki asut, jotka vain päälle mahtuvat, sillä yleensä ihmisen päällä asut alkavat elää. Se on se paras palkinto. HÄSA

Päivän lehti

2.6.2020