Kanta-Häme

Ketterä ruokavieras yllätti

Talitiaisen kokoinen pähkinänakkeli hallitsee taidon, johon muut ruokintapaikan siivekkäät eivät pysty. Se on maamme linnustossa ainoa laji, joka voi kiipeillä ketterästi puiden rungoilla ja oksistossa yhtä hyvin sekä ylös- että alaspäin.

Tänä talvena näitä vikkeliä kiipeilytaitureita on ilmestynyt tavallista useammalle lintulaudalle. Todennäköisesti eniten bongattu yksilö on viettänyt talvea Aulangon päiväkodin pihapiirissä, mutta havaintoja linnusta on myös liitoskunnista Hauholta, Lammilta, Tuuloksesta ja Rengosta.

Nakkeleita on näiden lisäksi nähty myös ainakin Hattulassa, Janakkalassa, Riihimäellä ja Lopella, joten kokonaisyksilömäärä nousee pitkästi toiselle kymmenelle. Osa linnuista edustaa eurooppalaista alalajia, joka pesii satunnaisena myös Etelä-Suomessa, osa puolestaan aasialaista alalajia, joka toisinaan vaeltaa Suomeen kaukaa Uralin takaa.

Naakka palasi kärkipaikalle

Runsaasta esiintymisestä huolimatta pähkinänakkeli on vain piristävä poikkeus kantakaupungin talvilinnustossa. Perinteisten talvilintulaskentojen mukaan naakka palasi pienen tauon jälkeen takaisin ykköspaikalle, jota se on pitänyt hallussaan vuosikausia. Hyvänä kakkosena on lintulautojen vakiovieras talitiainen. Kolmannen paikan vei pulu juuri ennen sinisorsaa.

Viitospaikan jakavat tasaväkiset sinitiainen ja viherpeippo. Näistä edellinen on vuosikaudet ollut vahvassa nousussa, jälkimmäinen puolestaan loistaudin takia selvästi alamaissa. Takana tulevan variksen sarja jatkuu yhä pitkänä ja tasaisena.

Kymmenen kärkeen tuppautuivat nyt myös vihervarpunen ja räkättirastas, joiden määrä voi vaihdella suuresti vuosittain. Varsinkin edellisen esiintyminen on usein hyvin oikullista, jälkimmäisen puolestaan voi ennustaa pihlajanmarjasadon perusteella. Tänä talvena monisatapäiset räksäparvet olivat suurimmillaan vuodenvaihteen tienoilla, mutta nyt joukot ovat jo selvästi harventuneet.

Viimeisen paikan kärkikymmenikössä vie harakka, joka sysäsi pikkuvarpusen niukasti ulkopuolelle. Pikkuvarpunen on tehnyt huikean nousun kärkikymmenikköön vain muutamassa vuosikymmenessä, mutta nyt se menetti tilapäisesti paikkansa lähinnä isojen rastasparvien takia.

Varpusten määrä huolestuttaa

Lajin isonveljen varpusen tilanne on paljon huolestuttavampi, sillä laskennan luvut pienenevät vuosi vuodelta. Enää ei olekaan mitään syytä puhua tavallisesta varpusesta, sillä laji saattaa jopa kadota kokonaan lähivuosikymmeninä. Pahinta on, ettei varpuskadon syistä ole varmaa tietoa.

Vähälukuisista lajeista mustarastaita on tänä talvena enemmän kuin koskaan, mikä ainakin osittain johtunee runsaasta pihlajanmarjasadosta. Samasta syystä myös tilhiä odotettiin satamäärin, mutta lopputulos jäi kuitenkin kauaksi huippuvuosista.

Selitys lienee siinä, että marjasato oli runsas koko maassa, eikä tilhien tarvinnut vaeltaa laajasti Etelä-Suomeen saakka. Pihabongauksessa saatu toisenlainen tulos edustaa yhden päivän tilannetta ja antaa hieman virheellisen kuvan tilhien runsaudesta.

Tutuista ruokavieraista punatulkkujen ja keltasirkkujen luvut ovat suunnilleen 2000-luvun normaalitasolla. Hömö-, töyhtö- tai kuusitiaisten kohdalla ei myöskään näy suuria muutoksia.

Kokonaislajimäärä laskennassa nousi kaikkien aikojen parhaiden joukkoon. Yksilömäärä puolestaan jäi hieman 2000-luvun keskiarvon alapuolelle. (HäSa)