Kanta-Häme

Kevät on keikuntavaiheessa

Kevät keikkuen tulevi, sanoo jo vanha suomalainen kansanviisaus.

– Juuri nyt ollaan keikuttamisvaiheessa, luonnehtii Hamkin Lepaan yksiköstä eläkkeelle jäänyt puutarhatalouden lehtori Matti Erkamo.

Hänen mukaansa kasvit osaavat hyvin lukea luonnon merkkejä, joten ne eivät tavallisesti ole keväisistä sään oikuista moksiskaan. Päivien piteneminen ja valon määrän lisääntyminen herättävät kasvin hormonit. Sen jälkeen kasvi jää kuitenkin odottamaan, kunnes lämpösumma on riittävä kasvuun lähdölle. Yksi tai kaksi lämmintä päivää eivät siihen vielä riitä.

Alle viiden asteen lämpötilassa ei vielä kovin paljon tapahdu.

– Enemmän nämä kevään oikut ovat ongelma meille ihmisille. Ei kannata ajatella, että jokainen kevät on aikainen kevät. Kotipuutarhureiden kannattaa myös panna jäitä hattuun. Yöpakkasia tulee varmasti vielä, Erkamo huomauttaa.

Hänen mukaansa keväisin kannattaa kuitenkin muistaa esimerkiksi puutarhaan istutettujen havukasvien ja alppiruusujen suojaus, jos aurinko paahtaa, mutta maa on yhä jäässä.

Varhaisia kukkijoita luonnossa ovat muun muassa pähkinäpensas ja näsiä. Pähkinäpensas on aloittanut Hämeenlinnan korkeudella kukinnan jo pari viikkoa sitten ja näsiä kukkii parhaillaan.

Puista kukintavaiheessa ovat leppä ja raita.

Moni on myös havainnut jo esimerkiksi kukkivia leskenlehtiä, sinivuokkoja ja valkovuokkoja.

Luonto-Liiton kevätseurannassa leskenlehtihavaintoja on Hämeenlinnasta tänä vuonna jo maaliskuun lopulta ja sinivuokkohavaintojakin ainakin huhtikuun alkupuolelta. Molemmista Suomen ensimmäiset havainnot on kirjattu jo maaliskuun 12. päivältä.

– Kevätlinnunhernekin kukkii jo pian, ehkä viikon sisään, Erkamo luettelee.

Kevään edistymisessä ollaan hänen mukaansa tänä vuonna ehkä muutaman viikon jäljessä niitä aikaisia keväitä, joita on viime vuosina ollut. Toisaalta pitkällä aikavälillä tarkasteltaessa ollaan kuitenkin aikaisessa.

Vanajavesi vapautui Erkamon havaintojen mukaan jäistä edellisen viikon maanantaina.

– Erot vuosien välillä ovat isot. On vuosia, jolloin pellot on jo vappuun mennessä kylvetty. Keväällä 1990 sokerijuurikasta kylvettiin jopa jo maalis-huhtikuun vaihteessa.

Kevät on kuitenkin edennyt nyt niin pitkälle, että nyt alkaa olla liian myöhäistä karsia ja leikata puita.

– Koivuissa mahla virtaa jo, on jo virrannut ainakin viikon verran, Erkamo kertoo.

Luonnonjärjestyksessä tapahtuu nyt nopeita muutoksia, sanoo Matti Erkamo viitaten ilmastonmuutokseen.

– Olemme koko ajan menossa varhaisempaan kasvukauteen, vaikka välissä onkin erilaisia hyppäyksiä.

Esimerkiksi tuomen kukintaa on seurattu systemaattisesti hyvin pitkään. Tilastoista voidaan havaita muun muassa, että 1840-luvulla tuomi kukki tavanomaisesti kesäkuun toisella viikolla. Nyt kukinta ajoittuu toukokuun puolelle, monesti jo heti kuun puolivälin jälkeen.

– Viimeisen kymmenen vuoden aikanakin kukinta on aikaistunut kautta Suomen usealla päivällä.

Sekä Matti Erkamo että Hamkissa metsätaloutta opettava Henrik Lindberg ovat sitä mieltä, että kasvit kestävät ilmastonmuutoksesta aiheutuvan kevään aikaistumisen.

Näyttää myös siltä, että esimerkiksi puut eivät havahdu syvästä lepotilastaan, vaikka talven keskelle tulisi kesäkelejä.

– Liian aikainen herääminen keväällä voi kuitenkin lisätä hallavaurioita.

Ilmaston lämpeneminen tuo mukanaan myös muita ongelmia, kuten uusia tuholaisia, rikkakasveja ja kasvitauteja, jotka voivat pahimmassa tapauksessa hävittää joitakin kasvilajeja kokonaan.

Esimerkkinä Erkamo mainitsee kaanakuoriaisten levittämän hollanninjalavataudin. Eviran tietojen mukaan tätä jalavat tappavaa sienitautia esiintyy jo kaikissa muissa EU-maissa Suomea lukuun ottamatta.

Hamkin kauden viimeisen avoimen luennon aiheena oli Luonto herää kevääseen. HäSa