Kanta-Häme

Keveys vei Vokaalilta pikkusormen

Korvamadolla uhkailevat. Samalla totuttelevat kimallukseen ja lyhyeen hameenhelmaan.

I sing, you sing -kappale soi meillä koko harjoitusajan. Kohta se soi muillakin, kuorolaiset ennustavat.

Juttua tehdessä on torstai-illansuu, ja kamarikuoro Vokaali seisoksii pukupussit kainalossa Suisto-klubin oven edessä Verkatehtaan sisäpihalla. Klassinen kuoro baarin edessä, tämäpä vasta jotain.

– Ollaan ihan ihmeissämme. Pukukoodi on yleensä musta, mutta nyt kun ensi kertaa esitämme kevyttä, onkin lupa korkeisiin korkoihin ja naisellisiin, lyhyisiin helmoihin, nauraa Tuula Leppämäki.

Hän on yksi Vokaalin perustajajäsenistä ja yhä mukana. Eikä loppua näy.

– Kuoro on henkireikä ja ehtymätön endorfiinin lähde. Sosiaalinen kuvio on tässä hirmu tärkeä, hän hehkuttaa.

”Sosiaalinen kuvio” näkyy juhlakonsertissa myös mainittuna kimalluksena. Lähes kaikki kimmeltelevät Leppämäen näpräämissä koruissa, jotka on tehty tölkkien nipsuista.

– Kuorolla ei ole ikinä rahaa koruihin, joten tehtiin itse, kuoron naiset vitsailevat.

Tarina ei ehdi kertoa, onko kuoron miehilläkin nipsukimallusta, sillä nyt Suiston ovet aukeavat.

Monta rautaa tulessa

– Kokeillaanko sellaista, että bassot menevät taakse korokkeelle? Ei… Tulkaa sittenkin takaisin. Missä on äänirauta? Oma jäi toisen mekon taskuun, ohjailee taiteellinen johtaja Johanna Laukkanen.

– Monta rautaa tulessa, kuuluu ääni täyteenahdetulta lavalta.

Torstai-ilta on Vokaalille erityinen. Kymmenvuotisjuhlakonsertti At Last on ensimmäinen kerta, kun kuoro esittää kevyttä ohjelmistoa. Siksi kirkot ja konserttisalit on nyt vaihdettu rokkiluolaan.

– Kiehtova ympäristö, täysin epätavallinen meille. Tälle konsertille tämä kuitenkin toimii. Tämä on enemmän keikka kuin perinteinen kuorokonsertti, Laukkanen pohtii.

Illan ohjelmassa on muun muassa Simonia & Garfunkelia, Anna-Mari Kähärää ja musikaalisävelmiä. Jammailu alkaa jo treenikierroksella.

– Onhan tämä eräänlainen virstanpylväs, välitilinpäätös, Laukkanen arvioi.

– Kevyt konsertti on osa jatkumoa. Vokaalilla tyylit ja laulut vaihtelevat, jatkaa kuorossa vuodesta 2004 laulanut Hannu Riihivaara.

Jos kevyelle antaa pikkusormen, viekö se koko käden?

– Ollaan kyllä tykätty tästä, Johanna Laukkanen nauraa.

– Jatkosuunnitelmissa on kyllä klassista, joulukonsertissa on tarkoitus laulaa keskiaikaista musiikkia, muistuttaa kuoron puheenjohtaja Anu Viherä.

Kevät meni laulaen

Hämeenlinna on kuorojen kaupunki. Lukumäärän voisi laskea esimerkiksi kevätkonserttien määrästä. Mikä on Vokaalin rooli?

– Ehkä tämä: me olemme hyvin tavoitteellinen porukka. Kaikki ovat jo tullessaan kokeneita laulajia, jotka osaavat lukea nuotteja. Tämä edellyttää tiivistä sitoutumista, Anu Viherä pohtii.

Vokaali harjoittelee yhdessä kerran viikossa, mutta jokainen treenaa myös kotona. Kuluneen vuoden aikana kuoro on harjoitellut kymmenvuotiskonserttinsa lisäksi kolmen muunkin konsertin kappaleet.

– Tänä keväänä ei varmaan juuri muuta ole tehtykään kuin laulettu, Johanna Laukkanen sanoo.

Torstai-iltana kevään laulukirstuun kilahtaa vielä pari tuntia lisää. Kuoro tuntuu vain lämpenevän toistoista.

Mutta miten kävi korvamadon? Tarttuihan se. Ja juuri se kappale, joka luvattiinkin. (HäSa)

Päivän lehti

6.4.2020