Kanta-Häme

Kielitieteen ihmelapsen 20 kohtalon kuukautta

Jos Eemil Setälä eläisi nyt, häntä kutsuttaisiin lapsi- tai ainakin teinineroksi. Sellaisena häntä tosin pidettiin jo 1800-luvulla.

Kokemäkeläisen maanviljelijän poika laati 16-vuotiaana kesälomalla ollessaan suomen kielen lauseopin, jota Hämeenlinnan normaalilyseossa opiskeltiin äidinkielen tunneilla Setälän ollessa vielä itsekin koulun oppilas. 

Eemil Nestor Setälän (1864–1935) kirjoittamat Suomen kielen lauseoppi (1880) ja Suomen kielioppi. Äänne ja sanaoppi (1898) kohosivat aikojen saatossa suomenkielisen koulutuksen ja kulttuurin klassikoiksi.

Setälälle akateeminen kielitieteilijän ura ei kuitenkaan riittänyt, vaan hänestä tuli keskeinen poliittinen toimija itsenäistä Suomen valtiota perustettaessa. 

Setälän uraa tutkineen Vesa Vareksen mukaan 1800-luvulla oli koulutetun henkilön kansalaisvelvollisuus osallistua päivän politiikkaan. Elettiin idealististen aatteiden aikaa ennen ammattipoliitikkoja.

Yleisen käsityksen mukaan henkilö, joka oli osoittanut taitonsa siviiliurallaan, oli myös pätevä johtamaan koko yhteiskuntaa koskevia kysymyksiä.

Jä näihin kriteereihin Setälä sopi erinomaisesti. Aikalaiset ovat kuvanneet häntä muun muassa laatusanoin: ”Ihmelapsi, ehtymätön lukuhalu, ilmiömäinen energisyys, tavaton työkyky, käsittämätön vähäunisuus, jättiläismäinen tarmo, ilmiömäinen muisti, loistavat puhujanlahjat sekä suunnaton tietomäärä.”

Aikojen saatossa Setälän sädekehä on tosin himmennyt. Setälän kielitieteilijän uraa tutkineen Fred Karlssonin mukaan tämä joutui jo elämänsä aikana useiden plagiointisyytteiden ja -epäilyjen kohteeksi. Päämääriinsä päästäkseen Setälä saattoi käyttää häikäilemättömiäkin keinoja.

Karlssonin mukaan Setälän tutkijankuva vakiintui kuitenkin rikkumattomaksi toisaalta Setälän oman vahvan persoonallisuuden takia, toisaalta tiedeyhteisön pitkälle menevän myötäilyn vuoksi.

Kansanedustajana jo aiemmin ollut Setälä palasi politiikan eturiviin maaliskuussa 1917, kun hänet valittiin sosiaalidemokraattien Oskari Tokoin johtaman senaatin (nykyään valtioneuvosto) kirkollis- ja opetustoimikunnan päälliköksi (nyk. opetusministeri).

Seuraavan 20 kuukauden aikana Setälä toimi neljässä senaatissa/hallituksessa, kirjoitti Suomen itsenäisyysjulistuksen, piileskeli sisällissotaa, oli perustamassa Kansallista Kokoomusta ja jäi tappiolle nuoren itsenäisen Suomen valtiomuodosta käydyssä äänestyksessä.

Selkeimmin Setälän kädenjälki näkyy 4. joulukuuta 1917 eduskunnassa jätetyssä Suomen itsenäisyysjulistuksessa.

Julistuksessa mainittiin juhlavin sanankääntein Suomen kansan vuosisatainen vapauden kaipuu, joka nyt toteutui Suomen kansan astuessa maailman kansojen rinnalle itsenäisenä kansakuntana.

Itsenäisyysjulistus annettiin eduskunnalle pelkkänä hallituksen ilmoituksena, jotteivät porvarien ja oppositiossa olleiden sosialistien väliset erimielisyydet olisi noussut esiin.

Yhteiskunnallinen tilanne kuitenkin vain kiristyi, eikä Setälän seuraava, 26. tammikuuta laatima senaatin julistus yhteiskuntarauhan puolesta auttanut. Sisällissota alkoi seuraavana päivänä.

Kun suurin osa Svinhufvudin senaatista pakeni eteläisen Suomen punaista valtaa Vaasaan, piileskeli Setälä punaisia sisällissodan ajan Porvoon seudulla. Täten hän oli myös ensimmäisten senaattorien joukossa ottamassa vastaan valkoisten tueksi maihin nousseita saksalaissotilaita.

Setälän poliittista uraa tutkineen Pekka Kareksen mukaan tämä voi olla osasyy siihen, että Setälä ajoi jatkossa voimakkaasti Suomesta kuningaskuntaa.

Setälän ja monarkistien toiveet Suomen kuningaskunnasta romahtivat Saksan äkilliseen luhistumiseen maailmansodassa. Samalla myös Setälän oli siirryttävä pois senaattorin virasta.

Sastamalan kaupungin kasvatusjohtajana nykyään toimiva Pekka Kares kertoo pohtineensa, miksi kokemäkeläisestä talonpojan pojasta tuli lopulta niin voimakas kuningasvallan kannattaja. 

– Ehkä taustalla oli raskas pettymys sisällissotaan. Siihen, ettei Suomen kansa ollutkaan niin yhtenäinen kuin hän oli esimerkiksi itsenäisyysjulistukseen kirjoittanut. Hän näki, että kuningas olisi yhtenäistänyt kansan ja saksalaisena turvannut Suomen Venäjältä.

Vesa Vares kuvailee Setälää meritokraattiksi eli henkilöksi, joka painotti osaamista, koulutusta ja pätevyyttä yhteiskuntaluokan, kansallisuuden tai sukupuolen sijaan. Siksi sisällissota oli Setälälle yllätys ja pettymys.

– Suurimmillaan Setälän merkitys oli kriisiaikoina. Kompromisseja vaativat ja rauhallisemmat olot tarvitsivat toisenlaisia hahmoja. Siihen oli Setälän kaltaisen dominoivan luonteen vaikeaa sopeutua, kirjoittaa Vares.

Lähteet: Fred Karlsson: E.N. Setälä vaarallisilla vesillä; Pekka Kares: E.N. Setälän poliittinen toiminta 1917–1919; Vesa Vares & Kaisa Häkkinen: Sanan valta sekä Vesa Vares: E.N. Setälän poliittiset saavutukset ja pettymykset (Virittäjä 2/2014).

 

Päivän lehti

27.10.2020

Fingerpori

comic