Kanta-Häme

Kierrätyksestä on tullut osa arkipäivää

Ranskalaisen Lionel Schaefferin pöydällä myytiin Tekstiilit uusiks -kierrätystapahtuman naurettavimpia esineitä.

Mies kaupitteli nimittäin Ammattiopisto Tavastialla limsatölkeistä tehtyjä kameroita, joista pongahti napin painalluksella esiin käkkärätukkainen musta ja naurava pää.

Schaeffer ei tainnut tietää, että Suomessa kiellettiin loukkaavana jo vuosia sitten karkit ja pelikortit, joita myytiin samaisella mustalla päällä.

– Hauskojahan nämä vain ovat. Kamerat on tehty Kuubassa, tapahtuman ainoa miesmyyjä esittelee.

Vanajaveden Opiston, Valkeakoski-opiston, forssalaisen Wahren-opiston ja Ammattiopisto Tavastian yhdessä järjestämä kierrätystapahtuma on monen vuoden kypsyttelyn tulos. Etenkin alueen kansalaisopistot olivat tehneet jo aiemmin yhteistyötä, mutta pääasiassa opetuksessa.

– Tämä on ensimmäinen yhteinen tapahtuma. Halusimme jättää sen vielä aika kotikutoiseksi, kun emme oikein tienneet, tuleeko tänne viisi vai viisisataa kävijää. Nyt tuntuu siltä, että kiinnostusta kyllä on, käsityön suunnittelijaopettaja Marjo Ritamäki Vanajaveden opistosta iloitsee.

Kierrätystapahtuma keskittyi ennen kaikkea tekstiileihin, joita ei ole saanut joutua tänä vuonna enää kaatopaikalle. Suomalaisilta syntyy tekstiilijätettä joka vuosi yli kymmenen kiloa. Pelkästään vaatteita tästä on seitsemän kiloa.

Ritamäen mukaan ekologiset kysymykset kiinnostavat selvästi ihmisiä. Viisi vuotta sitten kansalaisopiston opinto-ohjelmassa kehotettiin ensimmäistä kertaa tekemään käsitöitä kierrätetyistä materiaaleista.

– Kierrättäminen on tullut jäädäkseen. Yli puolet opiskelijoista käyttää jo kierrätysmateriaaleja ja yhä useampi korjaa vanhaa, Ritamäki kertoo.

Ammattiopisto Tavastiassa järjestetyssä tapahtumassa oli paitsi käsityöläisten tori, materiaalien vaihtotori ja kirpputori sekä koko liuta erilaisia työpajoja. Koululla oli esillä myös opiskelijoiden tekemiä kierrätysvaatteita.

Wahren-opistossa Forssassa taiteen perusopetuksessa opiskelevalle Mari Aallolle kierrätys ei ole vain ekologiaa, vaan siinä on myös aimo annos luovuutta. Kun hän oli saanut valmiiksi vanhoista pitsliinoista juhlapuvun, alkoi hän tehdä toista paperista. Lopputulos on hieno.

– Olihan siinä mennä ikä ja terveys, mutta onneksi en joutunut laskemaan hintaa työlleni, kun puku tuli itselleni. Ihan tyytyväinen en lopputulokseen ole, mutta aion vielä tuunata sitä, kun se joskus tulee kotiin. Rypistää sitä en kyllä aio, Mari Aalto sanoo.

Käsityöläisten torilla kukki luovuus. Tölkkikameroiden lisäksi kaupan oli materiaaleja omasta tai mummon vintistä tai vaikka intialaista banaanilankaa. Noora Aromäki myi ammattiopiston pihalla hattutukkeja ja nahkakoruja.

Modistiksi Hämeenlinnassa opiskeleva nuori nainen viihtyy Hämeenlinnassa mainiosti, mutta joutuu tekemään töitä rahoittaakseen opiskelunsa. Tällä hetkellä hän siivoaa.

– Tänne tulin myymään ihan sen takia, että saisin kerätyksi mahdollisimman paljon rahaa modistien ulkomaan reissuun. Tällä hetkellä näyttää siltä, että emme pääse Tamperetta tai Helsinkiä pidemmälle, Noora Aromäki toteaa. HäSa