Kanta-Häme

Kiertotalous lupaa hyvää ja kaunista

 
Kiertotalous on kannattajilleen miljardien eurojen mahdollisuus ja kriitikoilleen muotihömpötys. Vehmaalla koetetaan tehdä kannasta riippumatta jätteistä kultaa.
 
Siinä sitä sitten on, kuumana lähes nestemäistä mutta jäähtyneenä enemmän puuroa muistuttavaa typpifosforikonsentraattia. Laitospäällikkö Jani Haapanala pyörittelee muovisessa mitta-astiassa ainetta, joka on yksi osa Varsinais-Suomessa Vehmaalla sijaitsevan biokaasuvoimalan tuotantoa.
 
Paperitehtaalla ja maataloudessa käytettävä konsentraatti on vain yksi lopputuote laitoksessa, joka pyrkii hyödyntämään kaiken mahdollisen materiaalin. Olisiko siitä siis mallioppilaaksi hallituksen yhdelle kärkihankkeelle eli kiertotaloudelle, jossa pyritään yhdistämään taloudellisuus ja ympäristöystävällisyys?
 
Palataan kiertotalouteen tarkemmin vasta hieman myöhemmin ja katsotaan ensin, mitä Vehmaalla oikein tehdään ympäristön ja bisneksen nimissä.
 
Laitoksen takana olevan Biovakka Oy:n perustivat yli vuosikymmen sitten alueen sikatilalliset, jotka tarvitsivat lietteelleen käsittelypaikkaa. Helmikuussa kaasuyhtiö Gasum ilmoitti ostaneensa Biovakan. 
 
Kierrätys näkyy jo käytettävästä materiaalista, josta neljäsosa on lietelantaa sikaloista ja loput teollisuuden biojätettä. 
 
Biologisen prosessin avulla jätteet hajotetaan ja käsitellään niin, että lopputuloksena on muun muassa biokaasua, jo mainittua typpifosforikonsentraattia, pelloille kelpaavaa kuiva-ainetta ja vettä. 
 
Jari Haapanala tiivistää toiminnan hieman yksinkertaisemmin.
 
– Me teemme paskasta sähköä ja lämpöä.
 
Kolmasosan viime vuonna tuottamastaan 10 500 megawatista laitos käytti itse, ja loppu myytiin valtakunnan verkkoon. Aiemmin lämpö karkasi harakoille, mutta nyt sekin menee hyötykäyttöön eli aivan voimalan viereen rakennetulle kasvihuoneelle.
 
Vesi ei ole vain sivutuote, vaan ratkaisevan tärkeää laitoksen kannattavuuden kannalta. Haihdutuksessa jäljelle jäänyt kuiva-aines täytyy kuljettaa Biovakan kustannuksella takaisin pellolle, mutta vettä ei. 
 
Jokainen litra on siis silkkaa säästöä kuljetuskustannuksissa ja -päästöissä, koska puhdistetun veden laitos joko käyttää itse tai laskee luontoon. 
 
Kiertotalous on uusi muotisana, josta ei vielä pari vuotta sitten puhunut Suomessa juuri kukaan. 
 
Nyt kaikki on toisin. Sipilän hallitus nosti sen yhdeksi kärkihankkeistaan ja haluaa tehdä Suomesta kiertotalouden edelläkävijän vuoteen 2025 mennessä. EU:n komissio puolestaan lupasi syksyllä yli kuusi miljardia euroa kiertotalouden edistämiseksi. 
 
Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ylijohtaja Anni Huhtala kutsuu kiertotaloutta muotitermiksi, joka ei välttämättä lupaa hyvää taloudelle tai ympäristöllekään.
 
– On vaara, että on takerruttu retoriikkaan. Kierrätys ja kiertotalous kuulostavat niin hyviltä. En tiedä, onko kiertotalous hyvä vai huono taloudelle, mutta jos halutaan parantaa ympäristön laatua, niin olisi fiksumpiakin tapoja.
 
Huhtalan mukaan kiertotalous on selkeää jatkumoa aiemmille muotisanoille, joissa talouden kasvu ja ympäristönsuojelu on pyritty yhdistämään. Kestävästä kehityksestä hypättiin puheisiin siitä, että ilmastonmuutoksen torjuminen on pitkällä aikavälillä myös taloudellisesti kannattavaa.
 
Kun vuoden 2008 maailmanlaajuinen finanssikriisi upotti ne puheet, tilalle tuli vihreä talous.
 
– Vihreästä taloudesta seuraava on tämä kiertotalous. Suojellaan ympäristöä mutta talous kasvaa, sen rakenne vain on erilainen, jo 1990-luvulla aihepiiristä Yhdysvalloissa väitellyt Huhtala kuvaa kiertokulkua.
 
Suomessa kiertotalouden rumpua on lyönyt kaikkein voimakkaimmin Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra. Se on arvioinut, että vuoteen 2030 mennessä kiertotalous voisi tuoda Suomeen parhaimmillaan jopa kolmen miljardin euron arvonlisäyksen.
 
– Kiertotalous ei ole itseisarvo tai päämäärä, vaan keino, jolla päästään vahvaan talouskasvuun fiksusti luonnonvaroja säästäen, kiertotalouden johtava asiantuntija Kari Herlevi Sitrasta toteaa.
 
Kolmen miljardin euron arvonlisäys tarkoittaisi yli prosentin kasvua Suomen bruttokansantuotteeseen, mikä kuulostaa reilussa vuosikymmenessä hurjalta. Uskotaanko Sitrassakaan lukujen olevan edes realismin rajoissa?
 
– On selvää, että potentiaali on iso. Ja se on se pääviesti, eikä kuinka paljon se tarkkaan ottaen on. Viime kädessä kaikki on kiinni siitä, kuinka paljon yritykset lähtevät mukaan, Herlevi muotoilee.
 
Anni Huhtalan mukaan kiertotalouden ajatus on viehättävä, mutta se vaatii taloudellisia kannustimia. Siihen on hänen mukaansa syy, että yritykset eivät jo nyt tee sitä, mitä kiertotalouden evankelistat saarnaavat. 
 
– Olisi hieno homma, jos yritykset sanoisivat, että vau, eipä ole huomattukaan kierrättää. Oma nihilismini perustuu siihen, että ilman taloudellisia ohjauskeinoja, kuten saasteveroja tai päästökauppaa, ympäristökuormitus ei määräyksillä vähene, Huhtala sanoo.
 
Esimerkkien kautta kiertotalouden monipuolisuus avautuu hieman paremmin. Samalla ne kuitenkin osoittavat käsitteen katon olevan niin korkealla ja seinien niin leveällä, että sen piiriin voidaan laskea lähes kaikki ympäristöä säästävä toiminta.
 
Traktoreidensa moottoreista panttia perivä Valtra? Luonnollisesti kiertotaloutta, koska tehtaalle palanneet moottorit voidaan kunnostaa.
 
Teollisuuden valaistuksia myös palveluna toimittava Vastavalo? Kiertotaloutta, koska se saattaa vähentää uutta tuotantoa. 
 
Ihmisten omia asuntoja majoituskäyttöön välittävä Airbnb?  Kiertotaloutta, koska tarve uusien hotellien rakentamiseen pienenee. Ja niin edelleen ja niin edelleen. 
 
Vehmaan laitoksen takana olevan Biovakan toimitusjohtaja Jyrki Heilä suhtautuu termiin hieman hymyillen, mutta ei tyrmäten. Hän toivoo, että kiertotalouden saama huomio herättää yritykset kiinnittämään huomiota koko teollisen prosessin kaikkiin vaiheisiin.
 
– Ehkä on hyvä, että kiertotalous on tuotu keskusteluun. Mutta se asia on samaa, mitä edelläkävijät ovat tehneet jo pitkään, Heilä toteaa.