Kanta-Häme

Kihomadot kiusaavat lapsiperheissä varsinkin syksyisin – Näin niistä pääsee eroon

Kihomadot ovat lapsiperheissä jokavuotinen riesa. Tyypillisesti syksyisin päiväkotien seiniä koristaa varoitukset: ryhmässämme on havaittu kihomatoja. Jo pelkästä ajatuksesta alkaa useamman takalistoa kutittaa.

Näin se menee. Lapsi valittaa nukkumaan mennessä kutiavaa peppua. Pesu ei auta. Kutina vain jatkuu. Sitten äiti kurkkaa pyllyyn ja havaitsee siellä valkoisen langanpätkän, joka iloisesti luikertelee. Hyi hitto!

Seuraavana aamuna juostaan kiireellä apteekkiin hakemaan koko perheelle lääkitystä. Sitten alkaa raivokas siivous. Petivaatteet pesuun, peitot ja tyynyt pesuun. Samoin sohvapäälliset, tyynyt, huovat. Pehmolelut jätesäkkeihin ja varastoon. Legot pesukoneeseen. Ja armoton imurointi, luuttuaminen ja vessojen siivous ja jatkuva käsienpesu. Siinäpä se viikonloppu sitten vierähtikin.

Enemmän matoja kuin ennen

Onko kihomatoja enemmän kuin ennen?

Helsingin yliopistossa toimiva kliininen opettaja ja lääketieteen tohtori Sakari Jokiranta kertoo, ettei kihomatojen yleisyydestä Suomessa ole tehty varsinaista tieteellistä tutkimusta. Selvityksiä kylläkin ja havaintojen pohjalta viittauksia on siihen, että kihomatoja on enemmän kuin 20 vuotta sitten. Myös tietoisuus kihomadoista on lisääntynyt.

Mistä se johtuu, että kihomatoja on enemmän kuin ennen?

– 1970- ja 1980-luvuilla kihomatoja esiintyi vähän ja ne ikään kuin unohtuivat. Siten kihomatojen tunnistaminen heikentyi. Siitä johtuu, että useimmilla 1990-luvulla ja 2000-luvulla synnyttäneillä ei ole omia kokemuksia kihomadoista.

Jokirannan mukaan käsihygienia voi myös olla heikompaa kuin 1970-luvulla. Samaan aikaan myös sormin napostelu on yleistynyt.

Kihomatojen yleistymisen syyksi on epäilty myös lääkeresistenssiä.

– Siitä ei ole näyttöä. Kihomatolääkkeet kyllä tepsivät, mutta infektio palaa helposti uudelleen.

Kihomatojen väitetään olevan yleisempiä myös köyhemmissä perheissä. Jokirannan mukaan mitään viitteitä siihen ei ole, että kihomadot liittyisivät sosioekonomiseen taustaan, eikä kihomatoja pidä siten kokea häpeällisenä ja vaiettavana ongelmana. Vaikeneminen vain vaikeuttaa uusien tartuntojen havaitsemista kaveripiirissä ja voi siten lisätä uusintatartuntariskiä.

Peräaukon suulla kiemurtelee

Miten sitten havaita, onko tartuntaa vai ei? Oireet kertovat puolestaan, mutta kutiavaa takamusta voi myös katsoa, koska munimaan tulleen kihomadon voi havaita peräaukon ympäristöstä illalla tai yöllä.

– Mato on 4-8 millimetriä pitkä ja se kiemurtelee. Se voi näkyä myös ulosteessa.

Jokiranta neuvoo unohtamaan vanhanaikaiset teippinäytteet.

– Niistä ei ole mitään apua tai hyötyä.

Lääkitys on yleensä paikallaan, mutta oireeton tartunta voi ajan kanssa hävitä itselläänkin, jos hygienia on kunnossa, eikä uusia munia joudu enää suuhun.

Turhaa häpeää

Jokirannan mukaan ihmiset pelästyvät ja häpeilevät kihomatoja aivan turhaan. Myös neuroottinen siisteyden tavoittelu verhojen imuroimisineen on turhaa. Perussiivoaminen ja hyvä käsihygienia riittävät.

– Kymmenillä prosenteilla päiväkoti-ikäisistä lapsista voi olla kihomatoja. Kihomadot ovat sinänsä vaarattomia, mutta perheeseen ongelma voi tulla vanhempien liiallisesta huolestumisesta ja siitä, että siivoamisesta tulee liian iso stressi.

Tartuntaryppäitä neuvolassa

Erityisesti syksyt ja keväät ovat kihomatohavaintojen sesonkiaikaa.

– Vielä muutama vuosi sitten neuvolaan otettiin herkästi yhteyttä, mutta ei meille enää niistä läheskään aina ilmoiteta ja kysytä, mitä pitäisi tehdä. Tietoa haetaan netistä ja apteekista, kun haetaan lääkettä. Jos perheessä on kihomatokierre, meille saatetaan soittaa ja kysyä, kuinka kannattaa hoitaa.

Harjula on myös huomannut, että kihomadoista ei julkisesti puhuta yhtä herkästi kuin päätäistä. Harjulankin uran aikana kouluissa on pidetty koko koulua koskevia täitarkastuksia. Kihomatotarkastuksia ei ole koskaan tehty.

– Olen ollut terveydenhoitajana 32 vuotta ja minulla on viisi lasta ja kaksi lastenlasta. Arkipäivää kihomadot ovat olleet kaikki nämä vuodet, vaikka niistä ei niin puhutakaan.

Lääkkeitä menee tasaisesti

Apteekissa kihomatolääkkeitä menee tasaisesti koko ajan.

Jos kihomatoja löytyy, koko vaivasta kärsivän perheen lähipiiriä pitää tiedottaa, jotta epidemian saa pysäytettyä. Koko perhe pitää hoitaa, vaikkei matoja olisi kaikilla. Aikuisilla ei välttämättä tule oireita lainkaan.

Tunnista oireet ja lääkitse koko perhe

Kihomato on viheliäs, koska oireet tulevat vasta kuukauden tai kahden kuluttua tartunnasta. Kaikilla ei tule edes oireita. Yleisimpiä oireita ovat peräaukon kutina, kun kihomato tulee munimaan peräaukon ympäristöön iltaisin ja öisin. Lisäksi saattaa olla vatsakipuja ja heikkoa ruokahalua.

Apteekista saa ohjeita kihomatojen häätämiseen. Suositeltavaa on lääkitä koko perhe ja ottaa toinen lääkeannos 10-14 päivän kuluttua ensimmäisestä lääkeannoksesta.

Tietoa löytyy paljon myös netistä. Mikä sitten on luotettavaa tietoa? Esimerkiksi siitä, milloin aloittaa siivous lääkitsemisen jälkeen on ristiriitaista tietoa sekä apteekeissa että netissä. Oikea hetki siivoukselle on lääkkeen ottamista seuraava päivä.

Siivouksessa monelta unohtuu imurointi. Ensin pitää imuroida ja sitten pyyhkiä kostealla talon kaikki tilat. Myös kaikki pehmolelut pitää joko panna kuukaudeksi pois tai saunaan tai pakkaseen. Vuodevaatteet pitää pestä 60 asteessa.

Kihomato on ikävä loinen, koska sen munat säilyvät viikkoja elinkelpoisina. Sen vuoksi siivoaminen ja erityisesti käsihygienia on hyödyllistä. Myös kynnet kannattaa pitää lyhyinä.

Julkaistu ensimmäisen kerran 24.9.2012

Asiasanat