Kanta-Häme

Kiikutko vai kiipeätkö, päätä itse kunhan nautit

Tänä vuonna alan liikkua, karistan kilot, lopetan tupakoinnin, pidän tipattoman tammikuun ja tähtään kesäksi rantakuntoon.

Hyvin syödyn joulun jälkeen moraalisen krapulan takoessa takaraivossa mahtilupauksien tekeminen uudelle vuodelle hetken mielijohteesta kuulostaa lohdulliselta.

Ajatus on jalo, mutta toteutus voi ontua kantapään kautta. Tuloksena liikuntainnostus tyssää ennen kuin se on päässyt kunnolla vauhtiin.

– Yleisin virhe on, että koko elämä yritetään laittaa uuteen uskoon kaikilla osa-alueilla kerralla. Se aiheuttaa enemmän stressiä kuin mielihyvää, liikunnanopettaja Kati Sarva muistuttaa.

Arki muuttuu kaaokseksi, jonka lisäksi joka paikkaa kolottaa liian kovan aloituksen takia pitkän tauon jälkeen.

– Keho ei kestä äkkiseltään kovaa kuormitusta, vaikka olisikin kilpaurheilutaustaa. Pelkästään tukirakenne vaatii rauhallista totuttelua. Harjoittelulla on helppo hajottaa oma keho.

Lupaus kannattaa mitoittaa niin, että se on mahdollista toteuttaa.

– Unohda nyrkkisäännöt, ne tuhoavat innostuksen. Aloita kevyesti ja aseta realistisia tavoitteita. Harjoittelua voi korottaa vaikka 10 prosentilla kahden viikon välein.

Arkiliikunta on vähentynyt 100 vuoden aikana radikaalisti.

Ennen kehoa rasitettiin useita tunteja päivässä. Nykyisin liikuntamääräksi on suositeltu vähintään 2,5 tunnin viikoittaista hikoilua, jossa hengästyy.

– Säännöllinen liikunta kehittää hengitys- ja verenkiertoelimistöä, luustoa, lihasvoimaa, tasapainoa ja koordinaatiota. Sillä on tutkitusti hyviä vaikutuksia myös aivoihin ja muistiin.

Onneen ei ole oikotietä ja väärillä metodeilla saa aikaan lähinnä ketunlenkin. Tunnista omat nautinnonlähteesi, harrastus tuskin kestää pitkään, jos laji ei miellytä.

– Itseltään voi kysyä, mistä nauttii, millä saa hyvän fiiliksen ja virkeän mielen. Jos ei tiedä, niin kaikkea voi kokeilla edes kerran.

Harrastamiseen ei ole yhtä oikeaa syytä olemassa. Ainoa väärä syy on tekosyy.

– Sosiaaliset kontaktit, yksinoloa kovan harjoittelun kera, itseilmaisu, höntsäily, ennätysten vertailu ja terveyden tavoittelu ovat kaikki yhtä lailla arvokkaita merkityksiltään.

On normaalia, että harrastaminen muuttuu iän myötä.

– Kovaan fyysiseen rasitukseen ja psyykkiseen paineeseen tottunut kilpaurheilija saattaa uransa jälkeen siirtyä vaikka luontokuvaamiseen. Harrastuksen ei tarvitse olla aina fyysistä, entinen kilpavoimistelija huomauttaa.

Ihmisten käsitystä hyvinvoinnista nakertaa nykypäivän mielikuvat kauneusihanteista.

Mielletään, että vain viulunkireä huolella rakennettu kroppa on onnellisen ihmisen symboli ja pullukka on synonyymi sanoille laiska ja onneton.

Käsityksen voi heittää romukoppaan saman tien. Passiivinen elämäntapa on terveydelle haitallisempaa kuin muutaman kilon ylipaino.

– Tosi-tv-ohjelmissa ylipainoiset ihmiset laitetaan rääkkiin, jossa ei ole mieltä. Ei kukaan aloita kestävää elämäntapamuutosta sellaisella harjoitustahdilla. Tuskin lääkärikään sellaista suosittelisi.

Niin harjoittelussa kuin ruokailussa saa käyttää maalaisjärkeä.

– Tiukat ruokavaliot voivat johtaa syömishäiriöihin. Perinteisellä lautasmallilla (esim. puolet kasviksia, neljännekset perunoita ja lihaa) ei voi kovin pieleen mennä. HäSa