Kanta-Häme

”Kiky voi jopa laskea tuottavuutta”

Hämeenlinna

Kilpailukykysopimus ei paranna tuottavuutta toivotulla tavalla, arvioi ammattijärjestö Akavan pääekonomisti Eugen Koev.

– Mielestäni kiky ei pureutunut ollenkaan tuottavuuteen. Se riippuu, miten tuottavuus lasketaan, per työntekijä vai per työtunti, kertoo Koev.

Työntekijöitä kohti laskettuna tuottavuus nousee, koska työnantaja maksaa saman rahan pidemmästä ajasta. Sen sijaan Koev arvioi, että työtuntia kohden tuottavuus saattaa jopa laskea, koska lopputulos ratkaisee, ei käytetty työaika.

Koev oli tällä viikolla Hämeenlinnassa keskustelemassa tulevaisuudesta Akavan ja Danske Bankin tilaisuudessa.

Koevin mukaan suurin hyöty kikystä on se, että Suomi osti itselleen aikaa. Hän arvioi, että Suomen talouden taantuma on seurausta maailmanlaajuisesta investointilamasta, ja kilpailukykysopimus auttaa taloutta siihen saakka, kunnes vaikeimmasta lamasta päästään yli.

Investointilamaan ovat vaikuttaneet yritysten varovaiset investointiaikeet sekä Kiinan talouskasvun rauhoittuminen.

– Sellainen maa, kuten Suomi, joka on erikoistunut investointitavaroihin, on epäedullisessa asemassa. Olisi tietysti toivottavaa, että tämä olisi ohimenevää, mutta sitten taas pienen maan on pakko erikoistua, sanoo Koev.

Maailmanlaajuisesta investointien kohenemisesta on toistaiseksi vähän merkkejä.

Ammattijärjestönä korkeasti koulutettuja edustavan Akavan on Koevin mukaan punnittava kantojaan tarkasti, koska sen jäsenkunta on niin monimuotoista.

37 jäsenliiton ja 610 000 jäsenen muodostamaan järjestöön mahtuu sekä julkisen puolen työntekijöitä, kuten opetushenkilökuntaa, että vientiteollisuudessa uraa tekeviä diplomi-insinöörejä.

– Akavan näkemykset kuulostavat vähän tylsiltä, ja se johtuu siitä, että jäsenkuntamme on niin monipuolista. Välillä tuntuu siltä, että Akavassa päätöksenteko on yhtä helppoa kuin eduskunnassa. Tämä on vahvuus. Me emme voi olla yhden totuuden järjestö, sanoo Koev.

Kiky-neuvottelujen jälkeen on alettu muovata pohjaa niin sanotulle Suomen mallille, jonka pohjaksi on esitetty sitä, että tulevat palkkaratkaisut tehtäisiin vientialojen ehdoilla.

Toistaiseksi Koevista näyttää siltä, että Suomen-mallista mennään liittokierrokselle. Neuvotteluasetelmista ei ole vielä keskusteltu.

– Akavasta harvoin tulee kärkeviä mielipiteitä, koska joudumme ottamaan niin monet kannat huomioon.

Yhdestä asiasta Koevin mukaan pitäisi neuvotteluissa päästä eteenpäin: paikallisesta sopimisesta.

Toimintakulttuurin lisäksi muutosta tarvitaan hänen mukaansa erityisesti lainsäädäntöön ja työehtosopimusten sisältöihin. Verrokkimaat, kuten Ruotsi ja Saksa, hoitavat paikallisen sopimisen Suomea paremmin.

– Työnantaja tulkitsee työehtosopimusta, ja työnantajan tulkinta on voimassa siihen saakka, kunnes työtuomioistuin päättää, että työnantaja on väärässä. Työntekijäpuolta tarvitaan, ja se myös edellyttää, että työntekijöillä on ihan eri tavalla tiedonsaantioikeus kuin nykyisin. Jos haluaa kumppanin, niin se vaatii luottamusta, sanoo Koev.

Suomessa on hänen mukaansa hyviä esimerkkejä yrityksistä, jotka hoitavat sopimista reilusti paikallisesti.

– Usein sanotaan, että kun asiat hoituvat muutenkin, niin miksi pitää ne kirjata lakiin tai työehtosopimuksiin. Eihän lakia ole tehdä rehellisiä ihmisiä varten.