Kanta-Häme

Kimalaiskanta on tänä kesänä kasvanut huippulukemiin

Vuosikausiin ei kukissa ole surahdellut yhtä suurta kimalaismäärää kuin tänä kesänä. Ruusupensaat, apilat ja maahumalat kuhisevat hyörinää.

Dosentti Ilkka Teräs seuraa pölyttäjien tilannetta ympäristöministeriön pistiäistyöryhmän puheenjohtajana. Hän vahvistaa kimalaiskannan kasvaneen kesän aikana erinomaisesti.

– Vaikka talvi oli ensin märkä ja sitten kylmä, kimalaiset näyttävät onnistuneen talvehtimaan hyvin. Aikainen ja lämmin kevät suosi kuningattarien alkuun lähtöä, Teräs kertoo.

Kimalaiskannan vahvistuminen saattaa vielä katketa, jos ruoka uhkaa loppukesän aikana loppua kesken. Kukat ovat kukkineet pari viikkoa ennen aikojaan ja jopa ruuhkaisesti yhtä aikaa. Jollei kukintoja riitä, uusien kimalaiskuningattarien kehitys saattaa katketa kesken.

Jo huhtikuussa lämmennyt sää auttoi myyränpesissä talvehtineiden kuningattarien heräämistä horroksesta. Varhain kukkineet pajut tuottivat hyvin mettä ja siitepölyä.

– Kuningattaret pääsivät munimaan ensimmäiset munat maakoloon tekemiinsä pesiin syötyään ensin munarauhasia kasvattanutta siitepölyä. Emo pääsi keräämään toukilleen ruokaa pajujen jälkeen kukkaan puhjenneista hedelmäpuista ja marjapensaista.

Pesissä toukista syntyi ja vahvistui nopeasti työläismehiläisten joukko, joka nyt hyörii kentällä hakemassa ruokaa pesässä kasvaville koiraille ja uusille kuningattarille.

– Nuoret kuningattaret ja koiraat lähtevät pian parittelemaan. Uudet kuningattaret vetäytyvät sitten heti maakoloihin talvehtimaan. Syksyn tullessa edessä on tämän kesän kuningattaren ja työläisten kuolema.

Kimalaisten runsaus saa ihmettelemään, eivätkö pölyttäjät sittenkään ole vähenemässä, vai lisääkö kasvihuoneisiin pölyttäjiksi tuodut ostokimalaiset luontoon päässeiden määrää.

Dosentti Ilkka Teräs arvelee, että kimalaisten vähäisyys tai runsaus selittyy luonnollisella säiden aiheuttamalla vaihtelulla. Ankara talvi tai kylmät kevätsäät verottavat aika ajoin kimalaiskantaa.

– Myös kimalaisten pesissä loisiva sukkulamato tappaa niitä vaihtelevassa määrin. Ne pitävät toisaalta kantaa tasapainossa, sillä kannan kasvaessa ylisuureksi alkaa maapesistä olla puutetta.

Hollannista tuodut kontukimalaiset eivät Teräksen mielestä ole uhka suomalaiselle kimalaiskannalle. Laji on tullut luontoon luonnollistakin tietä, mutta myös kasvihuoneista.

– Kimalaisten mukana mahdollisesti luontoon leviävät loiset voivat olla suurempi uhka kuin uusi laji. Päällyspunkeista ei ole haittaa, mutta loiset ovat aiheuttaneet ainakin Japanissa ongelmia. Yhdysvaltoihin ei Euroopasta edes saa viedä kimalaisia.

Pölyttäjäkato näkyy erityisesti puiden koloissa, niityillä ja kedoilla pesivien mesipistiäisten, kuten maa- ja erakkomehiläisten määrässä.

– Luontaiset elinympäristöt katoavat umpeen kasvamisen ja viljelyn myötä. Pölyttäjät tarvitsevat nyt pihoihin ja puutarhoihin runsaasti hyönteishotelleja pesimäpaikoikseen ja koko kesän kukkivia kukkapenkkejä.

Mesipistiäiset tarvitsevat ihmistä myös hoitamaan niittyjä ja ketoja säännöllisesti.

– Talon vintillä pesivien kimalaisten kanssa neuvon elämään rauhallista yhteiselämää! HÄSA

Päivän lehti

6.6.2020