Kanta-Häme Hämeenlinna

Kioskiliitto lopetettiin jo 12 vuotta sitten, kun jäseniä oli enää 60, mutta tämän päivän tilannetta ei tiedä enää kukaan

Palokunnankadun elintarvikekioski on vanhuksille terapiaa.
Jyrki Häggmanilla on takanaan puoli vuotta itsenäisenä kioskiyrittäjänä. Asiakkaita kyllä riittää, mutta oma jaksaminen on vähän siinä ja tässä Kuva: Esko Tuovinen
Jyrki Häggmanilla on takanaan puoli vuotta itsenäisenä kioskiyrittäjänä. Asiakkaita kyllä riittää, mutta oma jaksaminen on vähän siinä ja tässä Kuva: Esko Tuovinen

Kioskien määrä vähenee kovaa vauhtia. Tämän päivän kioskit kilpailevat huonolla menestyksellä kauppoja vastaan. Ne ovat kahviloita, posteja ja ruokakauppoja, mutta kilpailu on yleensä liian kovaa.

Vähäisestä määrästä kertoo muun muassa se, että Kioskiliittokin meni lopettamaan toimintansa jo vuonna 2007, kun jäseniä oli enää 60. Parhaimmillaan liitossa oli jäseniä pitkälti yli tuhat.

Tarkkoja tilastotietoja on turha yrittää metsästää etenkään yksityisten kioskien määrästä. Kioskien mainetta pitävät yllä enää R-kioskit, mutta niidenkin määrä vähenee koko ajan. Vielä 1980-luvulla R-kioskeja oli vielä yli 800, mutta tällä hetkellä niitä on enää noin 560.

Mikä yleensä on enää kioski?

Joidenkin määritelmien mukaan kioski on alle sataneliöinen myymälä. Pieni myymälä voidaan luetella kioskiksi, mutta se on tosiasiassa pieni ruokakauppa tai ravintola.

Kioskista ostettiin aikoinaan juomia, jäätelöä, karkkia ja lehtiä, mutta nykyään haetaan Ärrältä passit, paketit ja voidaan hoitaa vaikka laskujen maksut.

”Aloin kioskiyrittäjäksi maaliskuussa”

Palokunnankadun elintarvikekioski on tiettävästi Hämeenlinnan ainoa yksityinen kioski. Grillejä on yksityisten omistuksessa, mutta ihan tavalliset peruskioskit ovat toinen toistaan suurempia R-kioskeja, joita vetää saman ketjun yrittäjä.

Palokunnankadun kioskin omistajalla Jyrki Häggmanilla ei ollut pienintäkään mielenkiintoa ryhtyä yrittäjäksi R-kioskiin. Pitkän uran maatalous- ja autokaupassa tehnyttä miestä ei kiinnostanut olla kenenkään juoksupoikana.

– Tällä paikalla on ollut kioski 35 vuotta ja asukkaat kaipasivat kovasti elintarvikekioskia. Kun minulle tuli tilaisuus, ostin huoneiston ja aloin elämäni ensimmäistä kertaa kioskiyrittäjäksi maaliskuussa, Häggman sanoo.

Häggmanilla on takanaan puoli vuotta yrittäjänä ja hän on yllättynyt siitä, kuinka sitovaa työskentely kioskissa on. Mies on päivittäin iloinen omasta vessasta, vaikka pitemmälle asialle meneminen joka kerta vähän arveluttaakin.

– Alan olla jo sen ikäinen, että en suunnittele elämääni pitkälle eteenpäin. Katselen kioskin pitämistä pätkän kerrallaan. Jos olisin nuorempi, lisäisin elintarvikevalikoimaa ja paistopisteen. Moni tulee hakemaan täältä nimenomaan täydennystä ruokakaappiinsa, Häggman sanoo.

Grillattu broileri oli ennen himoittu herkku

Suomen grillit ja kioskit syntyivät sotien jälkeen. Ensimmäiseksi myytiin nakkeja, sitten tulivat lihapiirakat ja lopulta hampurilaiset. Vielä 60-luvulla sen aikaisista grilleissä myytiin toki hampurilaisia ja hot dogeja, mutta yhtä lailla kioskille jonotettiin grillatun broilerin toivossa. Grillattu broileri oli tuohon aikaan himoittu herkku, mutta kovin pitkään sitä ei saanut kioskissa myydä.

Vielä 60-luvulla monella grillillä paistettiin itse tehtyjä hampurilaisten pihvejä ja ranskalaisia alusta lähtien. Sitten Suomessa kiellettiin grillejä myymästä itse tehtyjä ruokia.

Kioskit ovat muuttuneet paljon viime vuosikymmeninä. Ensi alkuun kioskeista piti myydä tuotteita erillisen myyntiaukon kautta ja ne olivat selvästi kauppojen täydennysmyyntipisteitä. Sitten kauppojen aukioloajat vapautuivat ja kioskit kasvoivat kokoaan.

Lyhyt kiertoajelu Hämeenlinnassa auttoi suureksi yllätykseksi löytämään lippakioskin Rautatienkadulta. Kioski oli piilossa pensaikossa. mutta kyllä se oli se. Kuva: Esko Tuovinen
Lyhyt kiertoajelu Hämeenlinnassa auttoi suureksi yllätykseksi löytämään lippakioskin Rautatienkadulta. Kioski oli piilossa pensaikossa. mutta kyllä se oli se. Kuva: Esko Tuovinen

Grillien ja kioskien valtti on ollut aina yhteisöllisyys. Kioskit ovat olleet monelle yksinäiselle mukava kokoontumispaikka ja myyjät hyvässä lykyssä ainoita ihmisiä, joita on voinut päivän aikana tervehtiä.

Palokunnankadun elintarvikekioskissa käy ovi ahkerasti, kun ihmiset poikkeavat kioskille kahville.

– Tässä lähellä on satoja asuntoja joista useimmissa asuu yksinäinen vanhus. He käväisevät tutussa paikassa mielellään. Joskus tämä on ainoa paikka, jossa kymmeniä vuosia samassa talossa asuneet asukkaat tapaavat toisiaan, Jyrki Häggman sanoo.

Hämeenlinnan keskustan itäpuolella ei ole paljon palveluja. Elintarvikekioskista ostetaan paljon täytettyjä sämpylöitä ja elintarvikkeita mukaan. Lehdistä Häggman luopui jo kuukausia sitten, kun huomasi, etteivät ne kiinnosta.

Kioski paikkaa tarjontaa etenkin talvella, kun ikäihmiset eivät pääse liikkumaan kerroksista. Oman talon kivijalan vielä tavoittaa, mutta esimerkiksi talvella on rollaattorilla aivan turha yrittää päästä vaikkapa Goodmaniin.

– Tuntuu, että kioskilla käyminen on nykyisin ennen kaikkea terapiaa, Häggman huomauttaa.

Lue myös: Kioski kuin Sherlock Holmes – Kioski oli Annan elämäntyö

Lue myös: Höyrynakki voipaperissa, kiitos! – Lukijat muistelevat grillejä lämmöllä