Kanta-Häme

Kippis piknikille, vaikka vähän ripottaakin

Ensin tippuu yksi pisara, seuraavaksi jo kymmenen. Taivas aukeaa sekunneissa.

Marjo Salminen ja Minna Kallioniemi eivät kuitenkaan aio siirtyä Linnajazz-piknikiltään minnekään.

– Viemme eväät pois vain mahassa.

He olivat keränneet piknik-viltille monenlaista herkkua suolakekseistä hedelmiin ja pähkinöihin.

Hämeenlinnalaiskaksikko oli viettänyt yhtä runsasta ulkoilmaruokailua viimeksi viikko sitten Versailles’n puistossa. Ranskassa he olivat jalkapallomatkalla.

Linnajazzin pääkonsertin jälkeiseen ohjelmaan kuuluikin illan Ranska–Portugali-finaalin katsominen.

Salminen on kokenut jazz-kävijä, mutta Kallioniemi oli mukana ensimmäistä kertaa.

– Tunnelma on kohdallaan ja ilmakin oli hyvä. Pian se on taas hyvä, vakuuttaa Kallioniemi.

Ystävykset avaavat kertakäyttösadetakin ja levittävät sen sekä itsensä että eväidensä päälle. Sade on asennekysymys.

Vaikka vesiryöppy kesti vain noin tunnin, pelkkä sateen uhka piti ihmiset poissa Linnanpuistosta.

– Jos on tiedossa sadetta, puolet väestä jättää tulematta, kertoo Linnajazzin taiteellinen johtaja Timo Lehto.

Hän huomauttaa, että tapahtumaan kuuluvat risteilyt oli kuitenkin myyty loppuun, ja Rantakasinollekin riitti paljon väkeä.

Ilmaiskonserttien kävijämäärää sää verottaa eniten.

– Kävijöistä ei kuitenkaan pidetä kirjaa, sillä heitä tulee ja menee jatkuvasti, Lehto sanoo.

Sadekuuro vei kuuntelijoita etenkin pääkonsertin keskimmäiseltä esiintyjältä eli The Fontanasilta.

Hämeenlinnan kaupunki myönsi tänä vuonna Linnajazzille avustusta 12 000 euroa. Lehto kertoo, että summa on pysynyt viime vuosina samana.

Viitisen vuotta sitten tapahtuma sai kaupungilta 17 000 euroa.

– Tarjontaa on supistettu samassa suhteessa avustuksen kanssa. Esimerkiksi risteilyjä ja torikonsertteja on vähemmän.

Kokenut Linnajazz-kävijänelikko säästyi kastumiselta, sillä he olivat pystyttäneet teltan puun alle. Kun sade alkoi, he laskivat telttansa seisomakorkeudesta istumakorkeudelle.

Vesa Aaltonen pohtii, että jos teltassa olisi seinät, kaasugrilliä voisi kutsua lämmittimeksi. Grilli sai kuitenkin toimia pelkkänä grillinä, ja siinä paistui maissia ja kanaa.

Aaltonen kaivaa pöydälle kynttilän luomaan lämmintä tunnelmaa. Grilliherkkujen lisäksi kaveriporukka oli varannut evääksi hedelmiä, leivonnaisia ja riittävästi juotavaa.

– Villasukista on hyötyä Suomen kesässä, pohtivat Laura Helin-Lehtonen ja Maija Santala.

Keijo Lehtonen myhäilee vaaleanpunaisella, ilmatäytteisellä sohvalla.

– Jos sää alkaa oikein ärsyttää, auto on tuossa vieressä.

Aaltonen muistelee, että viime vuonna he kuuntelivat konserttia veneestä. Tuolloin he keksivät luovan lämmittelyratkaisun.

He vetivät pelastusliivit päälle, sillä järveltä tuuli kylmästi.

Nelikko laskeskeli, että he olivat kymmenettä kertaa Linnajazzeilla. Telttakin oli ollut jo muutaman kerran mukana.

– Omalla porukalla täällä yleensä istutaan, mutta satunnaisia sankareitakin tupsahtaa välillä telttailemaan, Aaltonen kertoo.

Päivän lehti

2.6.2020