Kanta-Häme

Kippistä taiteelle ja hyvälle teelle

Kahvia vai teetä? Kuvataiteilija Marjukka Vainiolle käy kumpikin, mutta elokuvaaja ja Hyvän teen seuran perustaja Risto Laakkonen joi viimeisen kahvikupillisensa jo pian 30 vuotta sitten.

Nyt hän tarjoilee itse kehittelemäänsä ruisteetä Hämeenlinnan taidelainaamossa. Itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi sekoittamaansa teelaatuun Laakkonen on yhdistänyt paahdettuja ruishiutaleita ja korealaista vihreää teetä. Ensimmäiset maistelijat ovat kohteliaan tyytyväisiä.

– Joo, todella pehmeä ja mielenkiintoisen makuinen.

– Tuoksuu vähän mysliltä.

Taiteilijayhdistys Ars-Häme on alkanut tarjoilla teetä ja taidetta kello viiden teehetkessä Taidelainaamossaan Verkatehtaalla. Kerran kuussa pidettävän vapaamuotoisen tilaisuuden ensimmäiset taiteilijavieraat ovat Marjukka Vainio ja Risto Laakkonen.

Toiminnanjohtaja Sirpa Taulu kertoo, että Valokiilassa-sarja syntyi asiakkaiden toiveista. Kävijät ovat toivoneet rentoja taiteilijatapaamisia sekä sitä, että alueen taiteilijoiden teoksia nostettaisiin esiin. Uutta pienoisnäyttelyiden sarjaa varten raivattiinkin yksi ripustusseinä Taidelainaamon ovensuusta.

Sirpa Taulu muistuttaa, että Hämeenlinnassa asuu paljon hyviä taiteilijoita. Taidelainaamossa on teoksia yli 70 taiteilijalta, eikä yhdeltä mahdu kovin monta teosta kerrallaan esille.

– Monet luulevat, että kaikki merkittävät taiteilijat asuvat pääkaupunkiseudulla, mutta se ei pidä paikkaansa, hän sanoo.

Ensimmäinen Valokiilassa-taiteilija Marjukka Vainio on taiteilijaprofessori ja muun muassa Suomi-palkinnolla palkittu tekijä.

Teen tarjoilija Risto Laakkonen on paitsi Taidelainaamon vakioasiakas ja taiteen ystävä, myös harrastajakuvaaja. Hän on filmannut muun muassa viitisenkymmentä kokeellista taide-elokuvaa yhdessä Pasi Sleeping Myllymäen kanssa 1970-80-luvuilla.

Vanhat teokset olivat viime kesänä esillä Mäntän kuvataideviikoilla. Ensi kesäksi filmejä on pyydetty Venetsian biennaaliin. Laakkonen hykertelee, että se on hänen taiteilijanuransa huippu.

– Kun tällaiset taiteilijapersoonat saadaan kokoontumaan, syntyy usein jotain uutta. Joku taiteen ystävä saattaa innostua teestä ja joku teen ystävä taiteesta, Sirpa Taulu sanoo.

Millainen voisi olla maailman pienin retrospektiivinen näyttely? Ykkössijasta kilpailee vahvasti Hämeenlinnan taidelainaamon Valokiilassa-näyttely.

Marjukka Vainio on asetellut yhdeksän taidevalokuvaansa 50 x 130 senttimetrin kokoiseen nurkkaukseen. Vanhin, juuriaiheinen teos on vuodelta 2001. Uusimmat pionityöt hän on tuonut pari päivää aiemmin päättyneestä näyttelystä Salon taidemuseosta.

– Tuon usein teoksia näyttelystä lainaamoon. Osa lainataan ja ostetaan nopeasti, osa jää pitemmäksi aikaa seisomaan varastoon, hän kertoo.

Hän vaihtaa tarjolla olevia teoksia aika ajoin, jos tarvetta ilmenee.

– Taidelainaamosta myydään kyllä aika hyvin teoksia, mutta sekin vaihtelee.

Mutta nyt on siirryttävä maistelemaan teetä ja keskustelemaan siitä, mikä on juoman oikea tarjoilulämpötila. Vainio ja Laakkonen eivät aikoneet pitää taiteilijatapaamisessa luentoja, vaan päättivät antautua keskusteluun niiden kanssa, jotka ovat sattuneet tulemaan paikalle ja mahtuneet sisään.

Hetkessä nippa nappa 20 neliömetrin kokoinen taidelainaamotila on pyrähtänyt täyteen yleisöä. ”Milloin te oikein puhutte”, kysytään joka puolelta.

Vainio asettuu kuuliaisesti esille ja luennoi kaikille yhteisesti taiteestaan sekä urastaan. HÄSA

Päivän lehti

26.1.2020