Kanta-Häme

Kirjallinen rikos jaksaa kannattaa

Kustannusala on räytynyt vuosia laman kourissa. Isot kirjatalot ovat järjestelleet rakennepalikoitaan uusiin asentoihin, rauhoittaneet julkaisutahtiaan ja osoittaneet kirjailijoilleen ovea.

Kahden roolin Harri Nykänen on tyynenä muutoksen vyöryssä. Hänen kustantamonsa Crime Time julkaisee dekkareita ja hänen päägenrensä kirjailijana on rikos. Nykänen arvioi, että yli puolet Suomessa myydystä kaunokirjallisuudesta on luokiteltavissa dekkareiksi.

– Nykyaikainen dekkari on syntynyt varmaan 60-luvulla, mutta Mauri Sariola alkoi tahkota tosi isoja myyntimääriä jo 50-luvun lopulla. Dekkarin myynnissä ei ole tapahtunut romahdusta ollenkaan.

Crime Timen saama käsikirjoitusten määrä on kasvanut jatkuvasti osuuskunnan nelivuotisen historian aikana. Nykänen lukee yhtiökumppaninsa Jouni Tervon kanssa ne kaikki läpi, mutta urakka on viime aikoina alkanut tuntua liki ylivoimaiselta. Esilukijan palkkaaminen on käynyt mielessä.

Eivätkä liikkeellä ole yksin jäätä kepillä koittavat ensikertalaiset.

–  Yksi ei-dekkarikirjailija tarjosi minulle just äsken kässäriä. Isot kustantamot tiputtavat hyviäkin tekijöitä riveistään. Tai ehkä kirjailijat vaan ovat kyllästyneet omaan kustantamoon, ja meillä on tarjota niin paljon paremmat edut, pohtii Nykänen.

Huono dekkari on paska

Kirjailijat ovat kautta aikojen liukuneet sujuvasti genrestä toiseen ja kolmanteen, usein salanimien suojassa. Vaikutelmasta, että tänä päivänä lähes jokainen kirjailija hairahtaa ainakin kerran rikoksen poluille, on osittain syyttäminen Crime Timea.

Kustantamon vierailevat tähdet sarjassa ”oikeat kirjailijat” ottavat tuntumaa rikolliseen elämään.

– Dekkarin ei tarvitse olla murhamysteeri. Sen raameissa voi käsitellä aika laajasti yhteiskunnallisia asioita, jos haluaa.

Nykäsen mielestä dekkari on myös armoton lajityyppi.

– Taideromaania voi selittää paremmiksi tajunnanvirralla tai kokeilulla, mutta dekkarissa täytyy olla aina tolkkua. Päämäärä, juoni, ehkä yllätyskin. Jos näistä jättää jonkun pois, lukija sanoo heti, että tämä on ihan paska.

Ruotsi uskoo järjestelmään

Kirjailija Harri Nykäsen omin tavaramerkki on ollut katsoa maailmaa rikollisen silmin. Näkökulma on luonteva sekä lapsuuden että työn kautta.

– Meitä oli kuusi lasta. Faija dokasi tosi rankasta ja mutsi teki kahta kolmea työtä. Silti kaikki lapset ovat pärjänneet elämässä hyvin. Kenelläkään ei ole alkoholiongelmaa eikä yksikään ei ole edes eronnut, nauraa Nykänen.

Naapurina Itä-Helsingin Roihuvuoressa asui yhtä monilapsinen niin sanottu hyvä perhe, jonka isällä oli tapana marssittaa jälkeläiset jonossa urheilemaan.

– Niistä lapsista puolet lähti lusimaan. Rikokseen ei päädytä yksioikoisesti. Siitä ei voi kauheasti paasata.

61-vuotias Nykänen ei usko, että oma ikääntyminen on juurikaan vaikuttanut hänen tapaansa tarkkailla rikollista elämää tai kirjoittaa siitä.

– Kun kirjoitin ensimmäisen dekkarin, olin ollut vuosia rikostoimittajan hommassa. Tiesin, millainen se maailma on. Mikään siinä ei yllättänyt.

Hän innostuukin moittimaan ruotsalaista rikoskirjallisuutta, jossa päähenkilö on perinteisesti poliisi.

– Ruotsalaisessa dekkarissa perusasetelma on ollut se, että kun yhteiskunnalliset olosuhteet ovat kunnossa, kaikista tulee kunnon kansalaisia. Ei se niin mene. Vasta Jens Lapidus on tuonut Ruotsissa esiin rikollisen näkökulman. (HäSa)