Kanta-Häme

Kirkkojen alttaritaulut eivät kulu katselemalla - joskus kirkkotaide yllättää hyväntuulisuudella

Kirkossa kannattaa katsella pitkin seiniä.
Ensimmäiset merkinnät Vanajan kirkon flanderilaisesta alttarikaapista löytyvät vuodelta 1745. Kuva: Hämeenlinna-Vanajan seurakunta

Tuttu kirkko, seinillä tutut taideteokset.

Ei välttämättä.

– Kun vien lapsenlapsia jouluna Hämeenlinnan pääkirkkoon, kysyn heiltä aina, montako enkeliä alttaritaulussa on, kertoo Maija Paavilainen.

– Ensin ne huomaa kaksi, sitten ne huomaa kolmannen.

Paneutuva katsoja voi löytää Alexandra Frosterus-Såltinin maalaamasta Vapahtajan ja Maria Magdaleenan pääsiäisaamun kohtaamisesta kristinuskon ytimen.

– Siinä on kaikki. Totisesti Herra on ylös noussut.

 

Maija Paavilainen on ollut koko ikänsä tekemisessä kirkon ja kuvataiteen kanssa. Kun hän muutti yli 20 vuotta sitten Hämeenlinnaan, käynnisti hän seurakunnassa kuvataidetoimikunnan.

Hattulan Madonna hymyilee vienosti pylvään kupeessa Pyhän Ristin kirkossa. Veistos on yli 700 vuotta vanha. Kuva: Jouni Salko

Vanha kirkkotaide sai rinnalleen paikallisten taiteilijoiden töitä mm. Marjukka Vainiolta ja Olli Larjolta.

– Silloin seurakunta oli vielä varoissaan, muistelee Paavilainen.

– Koska meillä on hienoja paikallisia taiteilijoita, niin heitä pitäisi käyttää ja antaa heille mahdollisuus palvella omaa seurakuntaa.

 

Soittokierros seurakuntiin paljastaa, ettei seutukunnan kirkoissa ja kappeleissa lymyä taidehistoriallisesti tai rahalliselta arvoltaan mittaamattoman suuria aarteita. Kansallismuseo on kerännyt parempaan talteen ikänsä ansiosta arvokkaat veistokset ja hautavaakunat eivätkä seurakunnat ylläpidä omia kirkkotaidevarastoja.

Mutta se esineistö, joita seurakuntien tiloissa on, merkitsee monelle paljon.

– Vaikka henkilökohtaisesti suhtaudun aika ristiriitaisesti siihen, että jumalanpalveluspaikoissa on veistoksia, totta kai ymmärrän niiden kulttuurihistoriallisen arvon ja valtavan tunnearvon niille ihmisille, jotka ovat täältä kotoisin, sanoo Jouni Salko.

Salko on ollut Hattulassa kappalaisena reilun vuoden työskenneltyään sitä ennen 14 eri seurakunnassa ympäri Suomea.

Vaikka hän vierastaa veistoksiin liittyvää palvonnan historiaa, valitsee hän omiksi suosikeikseen seurakunnan kirkkoesineistöstä nimenomaan kaksi veistosta.

 

Jos Hattulan Pyhän Ristin kirkkoon menee sisälle asehuoneen kautta, jää pylvään takana oleva Hattulan Madonna helposti huomaamatta. Veistos on vanhempi kuin itse kirkko, yli 700 vuotta.

– Vaikka se on kokenut kovia vuosisatojen saatossa, siinä on edelleenkin hyvin ilmeikäs Maria ja Jeesus-lapsi, kuvailee Salko.

– Yleensä kirkkotaide on jätetty tarkoituksella vähän ilmeettömäksi, mutta Marian vieno hymy jättää hyväntuulisen vaikutelman.

Toiseksi suosikikseen Salko mainitsee sinipukuisen enkelin, joka soittaa pasuunaa Tyrvännön saarnatuolin portaiden kaiteella. Aihe sinänsä ei ole tavanomainen eikä hilpeä.

– Ehkä Tyrvännön soittajaenkelillä on tuotavanaan vähän iloisempi kuin maailmanlopun sanoma. Se on olemukseltaan sympaattinen, luonnehtii Salko.

Kuten Maija Paavilaisella, myös Hämeenlinna-Vanaja-seurakunnan tiedottaja Riitta-Sisko Keinosella on erityisen lämmin suhde Hämeenlinnan kirkon alttaritauluun. Osittain varmasti siksi, että hän on katsellut saman taiteilijan maalaamaa samaa aihetta jo lapsena Sysmän kirkossa.

– Jotenkin se tunnelma ja hehkuva taivaan valo koskettaa.

Monen muun tavoin Keinonen pitää kuitenkin lähikirkkojen vaikuttavimpana kirkkotaideteoksena Vanajan kirkon kolmiosaista alttarikaappia, jossa kirkkovuoden tapahtumat esitetään asetelmien kautta.

– Rakastan itse myös teatteria ja siinä alttaritaulussahan on kohtauksia!

Keinosta viehättävät erityisesti veistoshahmojen elävät ja inhimilliset ilmeet.

– Harva hoksaa jäädä tuijottelemaan alttarikaappia oikein ajan kanssa, mutta se kyllä kannattaisi.

 

Seurakunta sai Hätilän kirkossa olevan alttaritaulun lahjoituksena vuonna 1859. Alkueräinen Leonardo da Vincin Pyhä ehtoollinen (1495–1498) on Milanossa. Kuva: Ismo Savimäki

 

Samojen aiheiden toiston lisäksi kirkkotaiteen luonteeseen kuuluu kiertolaisuus. Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan kirkkoherra Timo Kalaja muistaa, että pitkään Hätilän kirkon alttaritauluna ollut Pyhä ehtoollinen kuului aikaisemmin Hämeenlinnan kirkon esineistöön.

Kalaja kertoo, että sekä Leonardo da Vincin alkuperäisen seinämaalauksen että aiheen jäljitelmän yksityiskohdat Hätilässä tuovat hymyn hänen huulilleen.

– Alkuperäisessä leivät ovat kuin sämpylöitä ja kopion ehtoollislasit näyttävät Karhulan Lasin tekemiltä, naureskelee Kalaja.

– Mutta asetelma on klassikko. Maailmanlaajuisesti miljoonat ihmiset ovat istuneet sitä katselemassa. Siitä maalauksesta jopa tykkään.

 

Einar Ilmonin opettajina toimivat sekä Helene Schjerfbeck että Albert Edelfelt. Ilmonin maalaus on Hätilän kirkossa. Kuva: Ismo Savimäki

Hattulan kirkkoherraa Virpi Järvisen mielestä Hattulassa on vaikuttavasta kirkkotaiteesta runsauden pula. Kolmiosainen alttaritaulu kuitenkin kaappaa kirkkoon astujan huomion ja saman tien ollaan perimmäisten asioiden äärellä. Getsemanen puutarhassa, ristin vierellä ja ylösnousemusta todistamassa.

– Ajattelen jotenkin näin, että ihmisen elämässä kuljetaan samaa polkua Jeesuksen seurassa. On syviä laaksoja ja sitten tulee kirkkaita hetkiä. Alttarin kolmannessa osassa on voimaannuttava yllätys. Mahdottomasta tulee mahdollista, sanoo Järvinen.

 

Janakkalan seurakunnan kirkkoherra Pekka Riikonen näkee joulun henkeä seurakunnan kaikissa kirkoissa. Jos ei ympäri vuoden läsnä olevassa sisätilojen taiteessa, niin ainakin sesonkiin liittyvissä koristuksissa.

Tervakosken kirkon alttaritaulussa arkkienkeli Gabriel kertoo Marialle tämän raskaudesta ja Pyhän Laurin kirkkoa koristaa havukaari ja seimi.

– Itselle vaikuttavimpia ovat Jaakko Kallisen veistämät jouluhahmot Turengin kirkon pihalla olevassa isossa seimiasetelmassa.

Riikosen mielestä kirkon suurin kaunistus on kuitenkin täysi kirkkosali.

– Se on upea juttu, kun Pyhän Laurin kirkossa aaton ja jouluaamun hartaudessa on kynttiläkruunuissa elävät tulet ja ollaan yhdessä isolla joukolla, sanoo Riikonen.

Maija Paavilainen suosittelee:

Tyrvännön kirkon veistos on erikoinen sekä aiheeltaan että sijaintipaikaltaan. Enkeli puhaltaa pasuunaansa saarnatuolin portaiden kaiteella. Kuva: Jouni Salko

Einar Ilmonin Nainen ristin juurella

”Ilmoni on todella arvostettu taiteilija, joka oli Helene Shjerfbeckin oppilas. Hän teki vähän töitä. Teos Hätilän kirkossa on ihan aarre.”

Ilmari Launiksen kaksi öljymaalausta

”Hienot, aika isot öljytyöt ovat jossakin Poltinahon seurakuntatalon kokoushuoneessa. Launis toivoi, että toinen maalaus olisi laitettu kirkon eteiseen, missä ihmiset näkisivät sen viimeiseksi poistuessaan. Siinä Juudas miettii, lähteekö pimeään vai valoon.”

Olli Larjon Ristin mies

”Teos on komea ja meditatiivinen. Seurakuntatalon eteisessä on juuri tälle työlle tehty akvaario, johon laitan valot päälle aina, kun käyn siellä.”

Jouko Pullisen grafiikkaa

”Grafiikkaa pidetään jotenkin ala-arvoisena, mutta tämä iso kokoelma seurakuntatalon eri kerroksissa on tosi hieno.”