fbpx
Kanta-Häme

Kirkkolaiva seilaa pian puhtain purjein

Hattulan Pyhän Ristin kirkon votiivilaiva on läheltä katsottuna vaikuttava näky. Laiva roikkuu tällä hetkellä Metropolia-ammattikorkeakoulun paperikonservoinnin laitoksen tutkimushuoneessa Tikkurilassa.

Tai ei se koko ajan roiku, vaan sitä varten on rakennettu solumuovinen telakka, johon yli 200-vuotias laiva lasketaan silloin, kun sen ääressä ei työskennellä tai sen pitää pysyä vakaasti paikallaan työskentelyn aikana.

Laiva on mastoineen ja purjeineen isompi kuin miltä se kirkon katossa roikkuessaan on näyttänyt. Paperikonservoinnin lehtori Päivi Ukkonen sanoo, että kirkkolaivat eivät ole laivojen pienoismalleja, vaikka niillä on selvät esikuvat.

Pyhän Ristin kirkon votiivilaivan mallina on toiminut Linie Skeppet Finland, mutta votiivilaiva ei ole sen tarkka kopio. Kirkkolaivojen teossa on otettu huomioon, että laiva roikkuu korkealla katossa ja sitä katsotaan alhaalta päin.

– Siksi laivan runko on pienempi kuin todellisessa, merikelpoisessa aluksessa, ja mastot ja purjeet liioitellun isoja, Ukkonen kertoo.

– Purjeet ja köydet on tehty todella pikkutarkasti, kun taas runko on ylimalkainen, sanoo opiskelija Laura Kulechova, joka on yksi votiivilaivan parissa työskentelevistä paperikonservoinnin opiskelijoista.

Hattulan votiivilaiva tuli Metropoliaan viime keväänä. Seurakunta toivoo, että vuosien, valon ja kosteuden vaurioittama laiva saataisiin parempaan kuntoon.

Tuhoa ovat pahentaneet kirkkoon päässeet linnut, jotka ovat nokkineen pesäntekotarpeita hauraasta laivasta. Sen rungossa on selviä reikiä.

– Tämä laivahan on sikäli erikoinen, että se on tehty paperista. Koko Skandinaviasta tiedetään tämän lisäksi vain yksi paperilaiva, joka on Irjanteen kirkossa Eurajoella. Näistä kahdesta tämä Hattulan laiva on säilynyt autenttisempana, Ukkonen kertoo.

Votiivilaivan konservointityö alkoi laivan kuvaamisella ja tarkalla dokumentoinnilla ja vaurioiden kartoituksella. Opiskelijat piirsivät kuvat erikseen laivan mastoista, purjeista, köysistä sekä rungosta ja muista osista.

Paperikonservoinnin laitoksella on käytössä monenlaisia laitteita, joilla vanhoja materiaaleja tutkitaan. Votiivilaivaa ja sen materiaaleja on tutkittu esimerkiksi röntgenfluoresenssilaitteilla (XRF), erilaisilla mikroskoopeilla ja endoskoopilla eli tähystimellä.

– Laivan rakenteisiin kajotaan mahdollisimman vähän. Siksi lääketieteessäkin käytetty endoskooppi on hyvä laite, kun tutkitaan laivan sisäpuolta, Ukkonen kertoo.

Käytössä on myös röntgenlaite, jolla laiva vielä kuvataan. Dokumentoinnin jälkeen laivaa on puhdistettu, ja tämä työ jatkuu.

– Puhdistaminen on oikeastaan kaikkein tärkein työvaihe, sillä lika ja kosteus yhdessä aiheuttavat lisää vaurioita. Ja tässä tapauksessa linnunkakkaa on paljon, Laura Kulechova sanoo.

Puhdistustyön jälkeen tarkoitus on kunnostaa laivaa jonkin verran. Pahimmat reiät paikataan, mutta mihinkään rajuihin toimenpiteisiin ei ryhdytä.

– Restauroinnissa on aina se vaara, että tehdään liikaa. Vaatii malttia ja näkemystä tehdä vain välttämätön ja tarpeellinen ja jättää vanha esine muuten rauhaan, Päivi Ukkonen sanoo.

Hän sanookin, että kun votiivilaiva palautetaan takaisin Hattulan seurakunnalle, luvassa ei ole vitivalkoisia purjeita eikä tahratonta runkoa.

– Iän merkit saavat näkyä, mutta tavoitteena on, että tämä säilyisi seuraavatkin 200 vuotta, Ukkonen sanoo. HÄSA

Menot