Kanta-Häme

Kirkontornin pitää aina näkyä

Tammelalainen Antti Törmälä oli vuonna 2006 lähdössä kaverinsa kanssa reissuun ja surffaili ennen starttia aikansa kuluksi netissä.

– Sattumalta löysin myytävänä olevan vuoden 1954 Ural M72 -moottoripyörän ja päätin ostaa sen. En vieläkään tiedä, mistä sellainen ajatus tuli, kun en ollut koskaan edes ajanut moottoripyörää enkä tiennyt niiden tekniikastakaan mitään, Antti ihmettelee.

Nykyisin Antti Törmälällä on autotallillinen vanhoja moottoripyöriä ja tekniikkakin on jo hallinnassa.

– Näissä pyörissä tekniikka on kuitenkin toisen maailmansodan aikaista ja yksinkertaista. Kun purkaa pyörän, näkee, mitä se on syönyt ja miten sen pitäisi toimia, Antti kertoo.

Pääosin Antin moottoripyörät ovat venäläisiä.

– Niiden korjaamisessa hienosäätötyökaluina ovat sirppi ja vasara, jotka ovat myös ahkerassa käytössä. Venäläispyörissä korjaustarvetta aiheuttaa vain yksi vika ja se on vaeltava. Kun on saanut yhden osan korjattua, vika siirtyy seuraavaan.

Antti toteaa, että vaikka varaosia onkin hyvin saatavilla, ongelmia aiheuttaa nykyisin se, että niitä on alettu valmistaa Kiinassa.

– Kiinalaiset varaosat ovat usein osoittautuneet puolivalmisteiksi.

Antti ei ota paineita siitä, jos pyörä ei ole toimintakuntoinen.

– Tykkään enemmän räpläämisestä kuin ajamisesta. Esimerkiksi tuo sivuvaunullinen pyörä toimi puoli tuntia sitten, muttei enää.

Sivuvaunullinen on venäläinen K750 vuosimallia 1967.

– Löysin sen Mäntän sivusta kappaleina. Useimmiten se toimii, ja silloin käyn viiden ja kolmen vuoden ikäisten lasteni kanssa jäätelökioskilla Tammelan keskustassa. Puolitoistavuotiaan kuopuksen moottoripyöräharrastus ei ole vielä alkanut.

Antti Törmälä kuuluu itäpyöräharrastajien Ural Roikka -kerhoon.

–  Äijät tekevät pitkiä reissuja Venäjälle, ja silmäkulmassa pitää olla pilkettä, kun joutuu vähän väliä tekemään isojakin remontteja tien reunassa. Itse en ole niihin reissuihin osallistunut. Yleensä huolehdin siitä, että ajellessani Tammelan kirkontorni näkyy, Antti virnistää.

Antti on usein pohtinut luotettavan moottoripyörän hankkimista.

– Voisin harkita jotakin vanhaa japsipyörää. Sellaisella uskaltaisi ajaa vaikka Tampereelle.

Yksi japanilainen, Yamaha XS Antin kokoelmista löytyykin, mutta sekin on enemmän räpläyskohde.

–  Harvinaisin pyöristäni on vuoden 1938 BSA, joka on tuotu Suomeen kuukautta ennen talvisodan alkamista. Tätä mallia ei valmistettukaan kuin pari vuotta.

Tammelalainen Antti Törmälä kertoo olevansa hyvin perillä siitä, mitä moni hänestä ajattelee.

– Tiedän, että jotkut pitävät minua hulluna, kun kasaan nurkkiin vanhoja moottoripyöriä. Olen kyllä välillä ajatellut, että osasta voisi luopuakin, mutta ei ole järkeä alkaa kaupitella toimimattomia pyöriä. Ei niistä kukaan mitään maksa, Antti miettii.

Antti toteaa jotenkin vain viehättyneensä valtavirrasta poikkeaviin vanhoihin moottoripyöriin.

– Mitä vanhempi, sen parempi. Ja egoni kestää kyllä venäläisellä pyörällä ajamisen.

On Antilla tosin uudemman sukupolven trialpyöräkin.

– Sen olemassaolo perustuu kunnonkohotukseen, sillä juoksulenkille minua ei saa millään. Onkin hienoa, että Forssan kaupunki ja maanomistajat ovat antaneet trialharrastajille mahdollisuuden ajella Vatikallion alueella. HÄSA

Päivän lehti

9.4.2020