Kanta-Häme

Kissanhiekka jää kaatopaikoille

Asia on hoidettu ja tassut pyyhitty laatikon seiniin. Kissan sulava loikka ulos hiekkalaatikosta jättää lattialle muutaman hiekanmurun omistajan siivottavaksi ja vessaan vähän isomman paakun roskikseen vietäväksi.

Kissanvessan tyhjentäminen on satojentuhansien kissanomistajien arkirutiinia. Harvemmin tulee kuitenkaan ajateltua, että koko maan mitassa se kerryttää kaatopaikoille yhteensä kymmeniätuhansia tonneja jätehiekkaa joka vuosi.

Eniten myydyt kissanhiekat valmistetaan bentoniitista, joka on luonnonsavea. Jätteenä se ei maadu.

Hiekka ei myöskään pala, vaikka se sekajätteeseen pantuna päätyy yhä useammin ekovoimalaitoksille, jotka polttavat jätettä energiaksi.

Esimerkiksi Turussa ja ympäristökunnissa toimivalla Turun seudun jätehuolto Oy:lla (TSJ) kissanhiekka on ollut yksi harvoista jätelajeista, jotka on pitänyt lajitella erikseen kerättävään kaatopaikkajätteeseen. Polttolaitos ei ole halunnut uuniensa täytteeksi palamattomia materiaaleja.

– Palamattoman materiaalin päätyminen uuniin lisää arinoiden puhdistustarvetta, kun poltosta jäävä kuona tarttuu pintoihin, kertoo TSJ:n neuvoja Miia Jylhä.

Hänen mukaansa ongelma ei ole kuitenkaan iso, eikä hiekalla ole vaikutusta polton tehokkuuteen. Hyödyttömän kierroksen uunissa tehnyt hiekka päätyy muun kuonan mukana peittämään vanhoja jätepenkkoja. Pieni osa viedään tavanomaisen jätteen kaatopaikoille.

Tarkkoja lukuja jätevirrassa kulkevan kissanhiekan määrästä ei ole. Tilannetta voi kuitenkin hahmotella pienellä laskelmalla.

Tilastokeskuksen mukaan Suomessa on noin 600 000 lemmikkikissaa. Jos oletetaan, että 70 prosenttia kissoista käyttää bentoniittipohjaista hiekkaa ja kuluttaa sitä 10 kiloa kuukaudessa, tarkoittaisi se yhteensä 50,4 miljoonan kilon jätehiekkavuorta vuodessa. Määrä vastaa yli 1 100:aa kuorma-autollista.

Kaikki Suomessa myytävä bentoniittihiekka tuodaan ulkomailta.

– Yksi suurimmista tuottajista on Kanada. Tuotantoa on myös Tanskassa ja Hollannissa, kertoo Musti ja Mirri-eläintarvikeketjun tuoteryhmäspesialisti Kaisa Kunnas.

Saviraaka-aine otetaan avolouhoksista. Valmistusprosessissa saviainesta muun muassa kuumennetaan. Haluttu raekoko syntyy murskauksessa.

– Valmistajilla on myös omia tekniikoita pölyn erottelemiseksi ja imukyvyn parantamiseksi. Ne ovat liikesalaisuuksia, Kunnas kertoo.

Jos ajatus kaatopaikkojen täyttämisestä valtameren yli rahdatulla hiekalla ei innosta, tarjolla on myös ekologisempia puusta valmistettuja kuivikkeita. Niiden joukossa on useita kotimaisia vaihtoehtoja. Ongelma vain on, etteivät puupohjaiset kuivikkeet tahdo kelvata kuluttajille. Jarruna voivat olla tottumukset, hinta tai se, ettei kissa suostu käyttämään uudenlaista hiekkaa.

Yksi syy voi olla sekin, että ekokuivikkeissa ei vielä ole sellaista ehdotonta huipputuotetta, johon alettaisiin joukolla siirtyä.

Mustin ja Mirrin Kaisa Kunnas kuitenkin uskoo, että ekologisempien tuotteiden suosio kasvaa.

Lemmikkitarvikkeiden tukkuliike Best Friend Groupin maajohtaja Arita Lindbladin näkemys on synkempi.

– Ekohiekkojen menekki tuntuu pikemminkin laskevan. Niiden osuus myynnistä on ehkä viisi prosenttia.

Esimerkiksi Kirkkonummella toimiva Delipap Oy lopetti vastikään paakkuuntuvan Eco Bastis-puurouheen valmistuksen heikon menekin vuoksi. Suomalaisesta männystä tehdyllä tuotteella oli oma uskollinen, mutta pieni käyttäjäkuntansa.

Samankaltainen tuote löytyy yhä hyllystä, mutta se rahdataan metsistään tunnettuun Suomeen Saksasta. (LM–HäSa)

Antti Pasanen

Päivän lehti

6.4.2020