Kanta-Häme

Kissankäpälä ja nuokkukohokki riemastuivat avohakkuista

Avohakkuut ovat yllättäen paahteisilla harjunrinteillä viihtyvien ja uhanalaisten kasvien parhaita ystäviä. Yhdessä kulotuksen kanssa hakkuut raivaavat rinteet tyhjiksi puista, risuista ja tukahduttavasta sammalkerroksesta. Paljaalla hiekalla kangasajuruoho, kissankäpälä, häränsilmä ja idänkeulankärki löytävät tilaa ja valoa.

Uhanalaiset kasvit ovat laajentaneet elinpiiriään Lopen Komion aurinkoisella rinteellä, mutta vasta kymmenisen vuotta sitten käynnistyneiden järeiden hoitotöiden jälkeen.

Patikkareitit pysyvät entisellään

Ensi kesänä UPM aloittaa Komiolla viiden hehtaarin alueella pienimuotoisten laikkujen avohakkuun ja kulotuksen. Tarkoitus on vauhdittaa paahdekasvien leviämistä, mutta samalla löytää parhaat tavat polttaa metsää.

– Vaellusreitit kuten Poronpolku ja Paaran patikka jätetään ilman muuta rauhaan, kertoo UPM:n ympäristöasiantuntija Juha-Matti Valonen, joka kertoo hoitotyön liittyvän valtakunnalliseen EU:n rahoittamaan Paahde-LIFE hankkeeseen.

Kokeilu onnistui

UPM, Metsäkeskus ja Suomen ympäristökeskus Syke ovat jo kymmenisen vuotta etsineet ja kokeilleet Komiolla erilaisia hoitokeinoja, joilla paahteisten rinteiden häviämässä oleville kasveille ja hyönteisille saataisiin niiden vaatimat elinolot.

Kokeilun tavoitteena oli myös selvittää, miten metsätalous ja luonnon monimuotoisuuden lisääminen voidaan yhdistää. Komiosta korjattiin jo kuusi vuotta sitten yli satavuotias puusto osittain harventamalla ja osittain avohakkuulla, jonka jälkeen hakkuujäte poltettiin.

– Lähdimme aivan liian varovaisesti liikkeelle. Pelkäsimme vahingoittavamme harjuluontoa, mutta nyt tiedämme kasvien hyötyvän eniten rankoista avohakkuista, maan muokkaamisesta ja kulotuksesta, kertoo Juha-Matti Valonen.

Komion harjun ylärinteellä kasvaa nyt matalaa paahdekasvistoa erityisesti niissä kohdissa, joilla risukasojen poltto hävitti paksun sammalkerroksen. Mitä karummaksi maa paljastui hoitotöiden jälkeen, sitä paremmin kasvit ovat päässeet levittäytymään.

– Paahteisten harjunrinteiden pahin uhka on umpeen kasvaminen. Kuusi, mänty, koivu ja leppä sekä kastikkaruohot valtaavat nopeasti vapaan maan. Ympäristö säilyy vain raivaamalla ja hoitamalla, kertoo vanhempi tutkija Terhi Ryttäri Syke:stä.

Vielä muutama vuosikymmen sitten metsäpalot avasivat luonnon keinoin paahdekasveille kasvualaa.

Uutta näkökulmaa suojeluajatteluun

Metsän talouskäytön ja suojelun onnistunut yhdistäminen saa myös WWF:n metsäasiantuntija Annukka Valkeapäältä tunnustusta. Maastossa rankoilta näyttävät metsätyöt ovat paahdeharjuilla todellisuudessa ympäristön palauttamista uhanalaisille lajeille sopivaksi kasvuympäristöksi.

– Metsistä ja luonnosta nauttivat ihmiset eivät välttämättä ymmärrä, että puiden kaataminen ja kivisen harjumaan repiminen kaivurilla vaalivat metsän monimuotoisuutta. Monimuotoisuuden ylläpito ei merkitse, että kaikki metsä jätetään koskemattomaksi. Erilaisissa metsätyypeissä tarvitaan erilaisia toimenpiteitä, jotka voidaan yhdistää talousmetsän hoitoon, Annukka Valkeapää toteaa.

Paahtavalle auringonpaisteelle avatut harjunrinteet on myös pidettävä avonaisina. Juha-Matti Valonen kertoo UPM:n yhdistävän vesakon raivaamisen lähialueiden metsänhakkuisiin, jolloin nopea ja kevyt työ hoituu hyvin pienin kustannuksin ja ilman erillisiä urakointeja. (HäSa)