Kanta-Häme

Kitaroiden luoja

Olympiakatu ykkönen on soitinten mekka – eikä pelkästään hämeenlinnalaisella mittapuulla. Kivitalon ikkunasta näkyy Pekka Helasen arvostettuja Kumu-rumpuja, mutta rakennus kätkee sisäänsä myös toisen soitinvelhon, jonka pakeilla asioivat Suomen parhaat kitaristit ja basistit.

Teemu Järvinen on rakentanut kitaroita ja bassoja ja huoltanut kieli- ja jousisoittimia Finlandia Instruments -nimen alla vuosituhannen alusta lähtien.

– Itse asiassa tässä kuussa tulee yritykselle 15 vuotta täyteen.

Järvinen on tehnyt kitaroita muun muassa Topi Sorsakoskelle, Esa Pulliaiselle, Ile Kalliolle ja Jorma Kääriäiselle. Hän huolehtii Agentsin kitaroiden huollosta ja korjauksesta ja suunnitteli yhdessä Costello Hautamäen kanssa Costello Bird -kitaran, jota tehtiin muutama kappale myös myyntiin.

– Tein ensiksi viiden kitaran sarjan, josta yksi meni Costellolle itselleen. Ne kuitenkin myytiin jo ennen kuin ne valmistuivat, joten päätimme, että täytyy kai tehdä vielä viisi lisää.

Nyt Costello Birdejä saa Järviseltä tilaustyönä.

Järvinen ihastui puuhun materiaalina jo alle rippikouluikäisenä. Siihen aikaan hän myös soitti paljon, omien sanojensa mukaan kaiket päivät.

– Varmaan se veto käsillä tekemiseen tuli jostain suvun ja perheen kautta.

Lopulta hän keksi, että soitinrakentamisessa hän pystyisi yhdistämään kaksi intohimoaan: musiikin ja puun.

Ensimmäisen soittokelpoisen sähkökitaransa Järvinen teki ollessaan yläasteella. Hän kävi Vanajaveden opiston puutyökursseilla ja alkoi omatoimisesti harjoitella kitaran rakentamista.

– Siihen aikaan internet ei ollut ihan samassa pisteessä kuin nykyään. Tiedon etsiminen oli paljon hankalampaa, eikä voinut katsoa YouTubesta opastusvideoita. Yrityksen ja erehdyksen kautta siinä mentiin.

Vaikka tuo aika ei vielä tehnyt Järvisestä rakentajaa, oppi hän koneiden käyttöä ja puusepän perustekniikoita.

Lukion jälkeen hän hakeutui Ikaalisiin opiskelemaan soitinrakennusta. Se muutti näkemyksen ja kokemuksen tekemisestä ammattimaisemmaksi.

Koulu oli vapaamuotoinen ja vaati opiskelijalta itseltään paljon.

– Huomasin heti, että tästä pitää ottaa kaikki oppi irti, jos rakentamisesta aikoi itselleen ammatin.

Vaikka koulussa ei paljon pulpeteissa istuttu, vietti Järvinen siellä kolme opiskeluvuottaan tiiviisti aamusta iltaan hommia tehden.

Vuosikurssiltaan hän kertoo lisäkseen vain yhden tekevän soitinrakennusta elääkseen.

– Suurimmalle osalle tästä tulee sivutoimi.

Hämeenlinnasta kotoisin oleva Järvinen ei ole oikeastaan koskaan lähtenyt kotikaupungistaan. Kouluajan hän asui Ikaalisissa, mutta työharjoitteluun hän tuli Pekka Helasen verstaalle Hämeenlinnaan.

Yhteistyökuvio muodostui pian mielekkääksi. Helanen alkoi keskittyä Kumuun Järvisen hoitaessa kielisoittimet.

– Nykyään sijainnilla ei ole enää niin paljon merkitystä. Asiat on helppo hoitaa sähköpostitse, ja toisaalta minulla on jo sen verran vuosiakin takana.

Tällä Järvinen viittaa maineeseensa, joka tuo hänelle uusia asiakkaita myös Hämeenlinnan ulkopuolelta.

Maine on kasvanut puskaradion ja osaksi tuurinkin kautta. Järvisen ensimmäisiä asiakkaita oli Topi Sorsakoski, johon hän oli tutustunut 1990-luvun lopulla.

– Menin tervehtimään Topia yhden hänen keikkansa jälkeen ja kerroin aikovani soitinrakentajaksi. Hän sitten innokkaana soitin- ja musiikkimiehenä kiinnostui, ja siitä se juttu lähti.

Sorsakoski oli kehottanut häntä ottamaan yhteyttä Esa Pulliaiseen. Järvinen kävi esittäytymässä Pulliaiselle yhden Agents-keikan jälkeen ja vei tälle käyntikorttinaan kaksi kitaraa. Pulliainen innostui Järvisen kädenjäljestä.

Nyt yhteistyötä on tehty yhtä kauan kuin Finlandia Instruments on ollut olemassa. Yhteensä Järvinen on tehnyt Pulliaiselle seitsemän kitaraa.

– Kai ne tuotteet vakuuttivat. Onhan Esa itsekin yhdenlainen käsityöläinen omassa ammatissaan.

Mutta ei Järvinen tee kitaroita pelkille legendoille. Hän palvelee asiakasta kuin asiakasta samalla pieteetillä. Hänen tavoitteensa on, että rakennettu soitin lähtee aina asiakkaalle soittovalmiina – kuin asiakas olisi soittanut sillä aina.

– Tehdassoittimet voivat olla uutena hyvinkin epämukavia soittaa. Käsityösoittimissa ei kuulu olla uutuudenkarheutta. Soitettavuuden hakeminen on iso osa ammattitaitoani.

Yleensä Järvisellä on työn alla useampi kitara yhtä aikaa. Työvaiheita soittimissa on kolme: materiaalien valinta, puun työstäminen ja viimeistely ja kasaus. Eniten tunteja menee viimeistelyyn ja kasaukseen.

– Teen 10–12 kitaraa vuodessa. Enemmänkin ehtisin, mutta haluan tehdä työni rauhallisesti.

Hän pitää tärkeänä sitä, että pystyy seisomaan työnsä takana. Tämä tarkoittaa, että mutkissa ei oiota, vaan jokainen työ tehdään yhtä huolellisesti.

Jos kyse on hankalammasta projektista, valmistusaikaa otetaan reilummin. Järvinen haluaa perehtyä jokaiseen kitaraan kunnolla.

– Olen alusta asti tehnyt myös huolto- ja korjaustöitä, mikä on iso työllistäjä. On mielenkiintoista ja opettavaista nähdä erilaisia soittimia ja niiden sisuksia.

Vaikka Järvinen ei laske yksittäisten töidensä työtunteja kovin tarkasti, pitää hän työaikojen suhteen tiukan linjan. Hän ei usko työpäivän pidentämisen parantavan tehokkuutta saati työn laatua.

– Olen nähnyt kollegoita, jotka ovat tehneet niin paljon töitä, että jossain vaiheessa on tullut stoppi.

Nuorempana tärkeät soittohommat ovat jääneet vähitellen taka-alalle. Nykyään hän ehtii poimia kitaran käteensä vain harvoin. Siitä pitävät huolen kotona odottavat neljä- ja puolivuotiaat tyttäret.

– Vapaa-aikanani harrastan perhettä ja vanhaa omakotitaloa. Ja tietenkin edelleen musiikkia: käyn keikoilla ja keräilen levyjä.

Perhe suhtautuu Järvisen ammattiin ymmärtäväisesti. Myös hänen vaimonsa arvostaa musiikkia.

– Mutta kyllä soitinrakentajayrittäjällä täytyy olla hyvä vaimo, hän nauraa. Häsa