Kivipaali murskasi HPK-ikonin ja maailmanmestarin oikean jalan - Nyt Marko Palo kertoo, millaista on elää pyörätuolissa
Kaupungilla liikkuu Marko Palon työtapaturmasta monenlaisia versioita. Näin se kuitenkin kävi.
Palo oli poikansa Pietun kanssa työmaalla Järvenpäässä. Tarkoitus oli laittaa reunakiviä, ja niitä varten kaivettiin uraa. Palo käveli kaivinkoneen luokse, kun hänen selkänsä takana olleet kaksi reunakivipaalia lähtivät kaatumaan. Koneen kuljettaja huusi, että kivipaalit kaatuvat, jolloin Palo ehti sen verran siirtyä, että sai vasemman jalan asvaltille. Ylimmäinen paali raapaisi selkää. Oikea jalka jäi kivipaalin alle.
Palo tajusi heti, että jalasta ei tule enää mitään. Kivimassa oli niin iso. Yksi kivipaali painaa 2100 kiloa. Tolkuissaan Palo oli koko ajan, eikä onneksi hengenvaaraa ollut.
Työtapaturma sattui 14. syyskuuta. Töölön sairaalasta hän palasi kotiin 17. lokakuuta.
– Se työmatka oli sitten vähän pidempi, Palo kuittaa.
Kova pää tarvitsi pakkopysähdyksen
Palo ei ole jossittelut tai pohtinut, miksi juuri hänelle, entiselle huippu-urheilijalle, kävi juuri näin.
– Maailmassa tapahtuu pahempiakin asioita.
Hän kuitenkin vakavoituu ja sanoo omaavansa kovan pään, joka ehkä tarvitsi pysähdyksen.
Juttu jatkuu videon jälkeen.
Entinen jääkiekkoilija on aina tottunut tekemään paljon. Kivialan yrittäjänä päivät ovat olleet pitkiä ja ruuhkavuosia on eletty vuosikaudet. Ei ole ollut aikaa pysähtyä. Nyt on ollut aikaa lukea, kuunnella musiikkia, katsoa televisiosarjoja ja ajatella.
Sairaalassa pienistä asioista tuli merkityksellisiä. Elämys oli päästä ensimmäisen kerran suihkuun, pyörätuoliin ja vessaan isolle hädälle.
Sairaalajakso myös paljasti, kuinka paljon Palolla on läheisiä ja ystäviä, jotka tsemppasivat.
– Se on aina hienoa, kun ihminen välittää. Kukaan ei ole kokonainen ilman turvaverkkoa.
Juttu jatkuu kuvien jälkeen.
Jalka piti lyödä poikki
Jalka on leikattu viisi kertaa. Ensin jalka kursittiin kasaan, jonka jälkeen todettiin, että se pitää “lyödä poikki”.
– Lääkäri sanoi, että kolmessa ja puolessa vuodessa jalasta olisi voinut saada vielä jotakin, mutta totesimme, että “katkaistaan pois”.
Jalka on amputoitu nilkan ja polven puolesta välistä.
Palo on koko prosessin ajan jutellut ja kysellyt lääkäreiltä paljon. Tieto on helpottanut ja auttanut painamaan omaa “asennenappia”.
Hermosärkyjä ja haamutuntemuksia on.
– Sitä luulee, että hermokipu vängertää vaikkapa kantapäähän, muttei sitä olekaan. Tai että kun laskee jalan tyynyn päälle, tuntuu, että koko jalka laskeutuu siihen.
“Kyllä tämä sutviintuu”
Palo ei ole halunnut surra vaan katsoa eteenpäin.
– Nykyään on hyvät proteesit ja kaikkea. Elämässä tulee uusia juttuja, ja kyllä tämä sutviintuu.
Palo oli ennen tapaturmaa hyvässä kunnossa. Hän alkoi jo sairaalasängyssä kuntouttaa itseään, ja työ jatkuu nyt kotona.
– Vedän itseni tuohon lattialle ja jumppaan. Urheilutaustani avulla kuntoutus on helpompaa, koska tiedän, mitä pitää tehdä.
Proteesia varten leikkaushaavojen ja ihonsiirtojen pitää ensin parantua.
Juttu jatkuu faktan jälkeen.
Marko “Kyy” Palo
Syntynyt vuonna 1967.
Perhe: vaimo, neljä aikuista lasta ja neljä lastenlasta sekä koira.
Asuu Hämeenlinnassa jäähallin kupeessa.
Ura: Voittanut MM-kultaa Leijonissa vuonna 1995, MM-hopeaa 1994 ja olympiapronssia Lillehammerissa 1994. Voitti Elitserienin mestaruuden vuonna 1995. SM-liigasta tuli yksi hopea ja neljä pronssia. Jääkiekkouran jälkeen työskenteli isänsä yrityksessä, jonka jälkeen perusti oman kivifirman Kyykivi.
Lempinimi Kyy tulee nuoruusvuosien sukista, joissa oli sahalaitakuvio.
Nopeat
Elämän parhaimpia asioita: “Yhteinen aika perheen kanssa”.
Parasta musiikkia juuri nyt: “Sir Elwoodin hiljaiset värit ja heidän uusin levynsä”.
Kirja, joka on kesken: “Olli Jalosen Miehiä ja ihmisiä”.
Palosta sanottua
Hannu Aravirta, Leijonien kakkosvalmentaja vuonna 1995: “Palosta on hienoja ja katkeria muistoja. Hän oli loistava joukkuepelaaja, malliesimerkki pelaajasta, joka auttaa joukkuetta satalasissa ja hyväksyy roolinsa vilpittömästi ja aukottomasti. Hän oli aina hyvällä tuulella. Se lähtee luonteesta, ympäristöstä ja kasvatuksesta, että on oma itsensä. Katkera muisto on Palon maali, jolla hän tiputti Jypin finaaleissa vuonna 1993. Sekin oli ansaittua ja työllä tehtyä”.
Hannu Jortikka, HPK:n valmentajana vuonna 1993: “Hän oli kova tekemään töitä. Periksiantamaton kaveri, joka repi ja raastoi. Hänellä oli kova tahto ja tie vei maajoukkueeseen asti. Luotettava joukkuepelaaja”.
Voittaminen vaatii henkistä kanttia
Palon jääkiekkouran aikana ei paljon puhuttu henkisestä valmennuksesta.
Kun Palo teki maalin vuonna 1993 ja johdatti Kerhon finaaleihin, valmentajana oli Hannu Jortikka.
– Itse olen tekemisen kautta opetellut henkistä puolta. Analysoin tapahtumia, ja siitä saa aina jotakin tulevaisuutta varten. Onhan se ollut pitkä matka pikkupojan itkupotkuraivareista tähän päivään.
Jääkiekossa on kuitenkin ollut pakko oppia, että senhetkisellä tekemisellä myy itseään seuraavalle kaudelle. Jokaisen tappion jälkeen on myös pitänyt suunnata ajatukset tulevaan.
– Voittaminen vaatii henkistä kapasiteettia.
Palo näkee, että jääkiekkoura on ollut hyvä oppikoulu elämää varten. Kun ikää on 53 vuotta, elämään mahtuu jo monenlaisia kokemuksia.
– Olen aina pyrkinyt oppimaan. Eikös se ole myös elämän tarkoitus kasvaa jollakin tavalla?
“Se on vain pätkä jalkaa”
Nyt Palo istuu pitkän pöydän päässä pyörätuolissa. Siitä on tullut isännän uusi istumapaikka. Muuten hän kokee olevansa samanlainen kuin ennenkin.
– Jalasta puuttuu vain pätkä.
Palon mielestä oma asenne vaikuttaa paljon muihinkin. Oma hyväntuulisuus tuo hyvää oloa muille ja aiheuttaa positiivisen kierteen.
– Tietenkin välillä vituttaa, mutta en jää siihen makaamaan. Olen aina purkanut tunteita työntekoon. On ollut pakko hyväksyä, että ollaan tässä, eikä voi hoitaa montaa asiaa kerrallaan. Nyt mennään jalan ehdoilla.
– En ole vielä löytänyt oikotietä onneen. Se on aina ansaittava.
Lue lisää: Fall of Fameen viisi uutta kerholaista: “Suuri kunnia”
Kivialan yrittäjä Marko Palo muistetaan kiekkourastaan – Pihakiveysten teko vaatii silmää
Oikea kenkä kateissa
Marko Palo aikoo palata sorvin ääreen heti, kun mahdollista. Tosin koronakin vähän kiusaa, sillä tarjouspyyntöjä ei tule samaa tahtia kuin ennen virusta.
Järvenpään työmaakin voi hyvin. Sen hoiti loppuun Pietu-poika ja kivityö Lehtinen.
– Soitin sairaalasta työmaalle ja kysyin, onko siellä näkynyt oikean jalan kenkääni.
Palo on halunnut omalla asenteellaan murtaa jäätä ja sitä kautta helpottaa ihmisten suhtautumista.
Huumori on isossa osassa Palon elämäkatsomusta. Hän sanoo olleensa aina puujalkavitsien ystävä ja sivaltaja.
– Nyt voin rauhassa jatkaa juttujen heittelemistä, kun on enemmän katetta puujalkoihin. HäSa
