Kanta-Häme

Kivun kanssa voi tulla sinuiksi

 

Jani Karlsson perusti kipuryhmän Turenkiin. Hän on oivaltanut, ettei kipua vastaan kannata taistella.
 
 
Turenkilainen Jani Karlsson jos kuka tietää, mitä on krooninen kipu. Hän kärsii kolmenlaisesta särystä: keskushermostoperäisestä päänsärystä, nivelkivuista ja neuropaattisesta kivusta. Hän on sairastanut harvinaista ja parantumatonta neuroleptospiroosia neljän vuoden ajan. Tänä syksynä hän pääsi Kelan kuntoutuskurssille, joka oli tarkoitettu kipupotilaille.
 
– Siellä huomasin, kuinka suuri apu tulee siitä, että pystyy jakamaan tunteita ja kokemuksia sellaisten ihmisten kanssa, jotka myös kärsivät kivusta.
 
Sen jälkeen Karlsson alkoi ajatella, että samanlaista toimintaa voisi järjestää paikallisestikin.
 
”Ja miksi en järjestäisi kipuryhmätoimintaa itse, kun minulla on aikaa, psykologin koulutus ja omakohtaista kokemusta kivusta”, hän järkeili.
 
Karlsson pani toimeksi. Ensimmäiseksi hän otti yhteyttä Janakkalan vammaistyön johtajaan Riitta Bastmaniin, joka lämpeni ajatukselle.
 
– Hän kertoi, että tällaista ryhmää on kaivattu täällä. Olen saanut häneltä paljon apua, ja kunta on muutenkin tukenut ryhmän perustamista, Karlsson kiittelee.
 
Hämeenlinnassa myös kipuryhmä
Tietoa ja tukea Karlsson on saanut myös Suomen Kipu ry:stä, jonka yhteydessä Turengin kipuryhmä toimii. Hän on ollut yhteydessä myös Hämeenlinnan kipuryhmän vetäjiin.
 
– Hämeenlinnassa kipuryhmä on toiminut vuodesta 2004, ja ryhmässä käy 6–10 henkeä.
 
Turengin vertaistukiryhmä alkaa kokoontua joka toinen tiistai Janakkalan vammaispalvelun esteettömissä tiloissa. Itse asiassa yksi kokoontuminen on jo järjestettykin, mutta väkeä oli paikalla vain muutama henkilö.
 
– Tällaiset ryhmät lähtevät usein hitaasti liikkeelle. Monelle on iso kynnys lähteä mukaan toimintaan.
 
Kipu lamauttaa ihmisen paikoilleen
Jani Karlsson sanoo, että kivulla on ihmiseen lamauttava vaikutus. Kipupotilaat jäävät erittäin helposti kotiin neljän seinän sisälle ja heidän on vaikeaa alkaa tehdä jotakin.
 
Juuri siksi vertaistuki on Karlssonin mielestä tärkeää.
 
– Ne, jotka eivät kärsi kroonisesta kivusta, eivät ymmärrä kipupotilasta. On vaikea selittää, ettei se burana nyt auta.
 
Tavallinenkin ihminen yleensä tietää, miltä kipu tuntuu. Mutta yleensä kipu on ohimenevää. Vaikka flunssapotilaalla olisi kuinka kurja olo, hän tietää, että muutaman päivän kuluttua se on ohi. Kipupotilaan kärsimys ei mene ohi.
 
– Se jatkuu 24 tuntia vuorokaudessa, joka päivä, Karlsson tietää.
 
Ainako se vain potee…
Karlsson sanookin törmänneensä välillä kärsimättömään suhtautumiseen. Ihmiset tuntuvat ihmettelevän, että ainako se vain potee.
 
Ja kun suhtautuminen on tällaista, moni haluaa olla kivustaan mieluiten hiljaa.
 
– Lisäksi kipu voi lyhentää pinnaa. Ihminen voi olla kiukkuinen erityisen kivuliaina päivinä. Myös masennus on yleistä.
 
– Näitä asioita yritämme ryhmässä purkaa. Kipupotilaan on hyvä päästä puhumaan niin, ettei hänen tarvitse näytellä vahvempaa kuin on, että hän voi olla juuri niin kipeä kuin sillä hetkellä tuntuu.
 
Maallikko voi ajatella, että jatkuvaan kipuun voisi tottua. Karlsson sanoo, ettei siihen totu koskaan.
 
– Mutta sen kanssa voi tulla sinuksi. Kivun ei tarvitse olla vihamies.
 
– Itsekin taistelin kipua vastaan, mutta jossain vaiheessa oivalsin, ettei siitä ole hyötyä. Pitää taistella hyvän elämän puolesta.
 
Kipu ei saisi hallita elämää
Karlsson sanoo olevansa positiivinen ihminen, ja hän koettaa tuoda ryhmäänkin iloa ja positiivisuutta.
 
– Tavoite on, että ihminen hallitsee kipua, eikä niin, että kipu hallitsee elämää. Elämän tulisi olla keskiössä niin, että kipu olisi vain osa sitä.
 
Karlsson painottaa, että vertaistukiryhmä ei korvaa lääketieteellistä hoitoa, vaan tukee sitä. Jos kipupotilas on masentunut, hän tarvitsee psykiatrista hoitoa, vaikka kipuryhmästäkin saa apua.
Karlsson toivottaa kipuryhmään tervetulleeksi jokaisen, jonka elämässä kipu on vaikea asia.
 
Ryhmään tulo ei edellytä puhumista.
 
– Siellä voi vain kuunnella ja olla läsnä. Ryhmä ei ole mikään AA-kerho, jossa pitäisi sanoa, että hei, olen Jani ja olen kipupotilas. (HäSa)

Päivän lehti

8.4.2020