Kanta-Häme

Klapi lähti lapasesta ja syntyi mökkikylä

– Jos ne alkavat periä klapitaloistakin kiinteistöveroa, olemme pulassa, Pentti Kangasaho veistelee ja katsoo silmät sikkurassa puolisoaan Mervi Rintalaa.

Urjalan Pertunkulmalla mutkaisen pikkutien varrella oleva klapikylä muuttaa koko ajan muotoaan. Rintamamiestalon tulipesässä poltetaan parhaillaan yhtä vanhimmista klapitaloista ja seuraavana on vuorossa pihan varsinainen julkkis, klapikirkko.

– Kirkko voitti vielä kolme vuotta sitten Suomen komeimman halkopinon tittelin, mutta se on jo kulkenut tiensä päähän. Suomen joulukuut ovat muuttuneet sellaisiksi, että sataa koko ajan vettä, eivätkä klapitalot tahdo sitä kestää. Klapit imevät veden ja pullistuvat, Kangasaho sanoo.

Parhaillaan Pentti Kangasaho tekee klapeja uuteen kirkkoon, jonka on määrä olla valmis kesäkuun alussa. Klapeja se syö ainakin 20 mottia, mutta puuta Pertunkulmalla kyllä riittää.

Hakalan tilalla on poikkeuksellisen hiljaista, sillä talon isäntäväki ei ole tänään metsässä.

Kun flunssa vähän hellittää, alkavat moottorisahat taas laulaa lähimetsikössä. Metsässä on jo nyt lähemmäs sata mottia puuta siististi halkoristikoissa.

Suorissa halkopinoissa on kaunokirjoituksella tehty laput, joissa ilmoitetaan, mitä puuta ja kuinka paljon kussakin pinossa on.

– Meillä on metsässä tarkka työnjako. Nautimme joka hetkestä, kun saamme olla ulkona. Haluamme elää muutenkin mahdollisimman luonnonmukaisesti, Mervi Rintala paljastaa.

Palo metsätöihin syttyi molemmille jo lapsena. Pentti Kangasaho laapusti isänsä perässä näissä samoissa metsissä ja teki halkoja.

– Haluan pitää metsät hyvässä kunnossa, sillä Hakala on lapsuudenkotini ja minulle rakas, Pentti Kangasaho huomauttaa.

Vuonna 2005 mies innostui tekemään puita niin innokkaasti, että liiteristä loppui tila. Klapit jouduttiin jättämään pihalle ja niiden päälle laitettiin suojaksi katto.

Sitten homma lähti lapasesta.

Kangasahon kotimuseoon tutustumaan tulleet veteraanikuorma-autoilijat ihastuivat klapitaloon ikihyviksi ja Pentti Kangasahohan ei enempää kannustusta kaivannut. Klapitaloja alkoi syntyä tasaisesti ja niitä on nyt 12. Viisi taloista on päässyt savuna klapitalojen taivaaseen.

Klapitalot eivät ole Hakalassa vain nähtävyys tai koriste, vaan harvinaisen käytännöllinen tapa säilyttää puita. Joka vuosi kylään tulee jotakin uutta, jonka Pentti Kangasaho päässään sattuukin keksimään.

– On minua joku joskus kutsunut kylähulluksi, mutta en minä sitä ole. Olen vain vähän tavallista leikkimielisempi klapimies, Pentti Kangasaho virnuilee.

Huumoria klapikylästä toden totta löytyy. Kirkon ja Kangasahon torpan lisäksi kylässä on hyyskä ja silmä tapaa klapitalojen keskeltä jopa pahkakahlaajan pesän. Lintu oli niin läpimätä, että lensi pöpelikköön.

Mutta pysähtyykö talon pihassa ihan oikeasti linja-auto?

– Piti laittaa merkki ihan omaksi iloksi. Toisen jouduin kuitenkin ottamaan jo pois, kun se oli tiellä, Kangasaho naurahtaa.

Klapikylän päällysmies ei paljon laakereillaan lepää. Huhtikuussa halot kelkotaan metsästä pois ja hakataan klapeiksi. Toukokuussa aletaan rakentaa uutta kirkkoa vanhan kirkon perustuksille.

– Mikäs meidän ollessa, kun klapikirkon siunannut rovasti ehti jo antaa meille oikeuden tulla kirkonpolttajiksi, kun aika on vain sopiva. Nyt se on. HäSa