Alohomora!
Hämeenlinnan torilta löytyy kahlittu taikaolento, joka pitää vapauttaa. Kuljetan sormeani älypuhelimen ruudulle ilmestyvän kuvion mukaan. Lukot avaava loitsu onnistuu, ja olento pääsee vapaaksi. Se ilmiintyy pois ruudulta.
Harry Potter: Wizards Unite on peli, josta on puhuttu jo vuodesta 2017 alkaen. Sen piti olla samanlainen ilmiö ja menestys kuin vuoden 2016 jättihitti Pokémon Go. Toisin kävi.
Peliä on kutsuttu kansainvälisessä mediassa flopiksi, koska se ei ole yltänyt lähellekään Pokémonin latauslukuja.
Talouslehti Forbesin mukaan avausviikonloppuna Wizards Uniten latasi maailmanlaajuisesti 3 miljoonaa pelaajaa, kun samassa ajassa Pokémon Gon oli ladannut 24 miljoonaa pelaajaa.
Hämmentävän paljon pelattavaa
Lisätty todellisuus yhdistää velhomaailman oikeaan maailmaan, kun hahmo kulkee kartalla yhtä matkaa pelaajan kanssa. Välillä kaduille ilmestyy taikajälkiä, joita painamalla pääsee pelastamaan taikaolentoja, hahmoja ja esineitä pimeiden taikojen ja hirviöiden kynsistä.
Näkymä aukeaa puhelimen kameran kautta, kun esimerkiksi Luna Lovekiva ja häntä kiusaava tulta syöksevä kana ilmestyvät ruudulla Verkatehtaan eteen hiekkatielle.
Pelattavaa ja ominaisuuksia on niin paljon, ettei pelin idea ei avaudu heti. Pelissä voi esimerkiksi lisätä muita pelaajia kavereiksi, kerätä aineksia taikajuomiin ja käyttää niitä, lisätä pelastamiaan olentoja ja esineitä omaan rekisteriin sekä valita ammatin ja kasvattaa sen taitoja.
Koko ajan mukana kulkee mysteeri siitä, miksi ja miten “calamity”, eli onnettomuus, on heittänyt taikamaailman esineitä, olentoja ja ihmisiä ympäri meidän jästimaailmaamme.
Tämän tästä näytölle pomppaavat tekstiplanssit selittävät mekaniikkaa ja taustatarinaa pelin edetessä suhteellisen ymmärrettävästi. Silti en vieläkään ole varma, mitä kaikkea voin tehdä linnoitusten (fortress) taisteluhaasteissa, joita voi suorittaa myös muiden pelaajien kanssa.
Kankeutta ja rahastusta
Pelissä on myös kankeita kohtia. Tätä kirjoittaessa Android-puhelimilla ei saa auki Ministry ID -sivua, ilman että koko peli kaatuu. Sieltä löytyvät kaikki pelihahmon tiedot ja hauska kamera velhofilttereillä.
Onnistuin kiertämään ongelman laittamalla GPS:n pois päältä pelin ollessa käynnissä. Pidemmän päälle vaiva kaipaa kuitenkin päivitystä. Peli kaatuilee välillä muutenkin.
Loitsuenergiaa kuluu jokaisella loitsulla. Maksimimäärä 75 tuntuu välillä pieneltä, varsinkin jos tahkoaa haasteita linnoituksissa.
Tämä on nyt pelin suurin kompastuskivi, jota haukkuvat niin pelaajat kuin ammattiarvostelijatkin. Taustalta löytyy ilmaiseksi ladattavien pelien ansaintalogiikka.
Sinänsä pelin saa ilmaiseksi, mutta loitsuenergian maksimimäärää voi kasvattaa rahalla. Tehtävistä ei saa kultaa samaan malliin kuin Pokémon Go:sta, eli tähän vaaditaan kaljuunoiden sijaan ihan oikeita euroja.
Rahastusyritykset tuntuvat röyhkeämmiltä. Energian lisäksi saa ostettua myös muuta hyödyllistä ja esimerkiksi kasvatettua rohto- tai taikajuomasalkun kokoa.
Lisää energiaa saa “syömällä” tavernoissa (inn), jotka on sijoitettu kartalla samojen kaupungin maamerkkien kohdalle kuin Pokestopit. Samoin linnoitukset löytyvät Pokémon Go:n salien kohdalta.
Syynä on se, että molempien pelien takana on sama yhtiö, japanilainen Niantic. Lisäksi Wizards Unitessa on mukana Warner Bros Games, jonka emoyhtiön käsialaa ovat Harry Potter -elokuvat. Tämä näkyy pelin musiikeissa ja hahmoissa, joille on annettu
elokuvanäyttelijöiden kasvot.
Velhomaailma ilman yhteisöllisyyttä
Vaikka peli on monimutkaisempi kuin Pokémon Go, se on hengästyttävyydestään huolimatta pääosin hyvä asia. Ainakin minä kyllästyin nopeasti pokémonien keräilyyn, ja alkuinnostus laimeni yhdessä kesässä.
Saatan kuitenkin olla vähemmistössä. Kun kävelen Hämeenlinnassa kohti tavernoja ja linnoituksia puhelin kourassa, vastaan tulee nuoria ja lapsiperheitä kännyköiden kanssa. He kuitenkin pelaavat puheista päätellen yhä Pokémon Go:ta.
Viikon testijaksolla Hämeenlinnassa ei tule vastaan yhtäkään ihmistä, joka vaikuttaisi pelaavan Wizards Unitea. Tampereella näkyy vain muutama kaltaiseni pari-kolmekymppinen Harry Potterin kanssa yhtä matkaa kasvanut pelaaja.
Harry Potter -peli ei ole aiheuttanut samanlaista joukkohysteriaa kuin taskuhirviöt kolme vuotta sitten. Pelaamisesta puuttuu yhteisöllisyyden tunne, kun enää ei satu samoille virtuaaliapajille muiden pelaajien kanssa tosielämässä.
Tämä voi olla yksi syy siihen, ettei Wizards Unite ole noussut ilmiöksi. Lisätyssä todellisuudessa ei ole enää uutuudenviehätystä. Muiksi syiksi on tarjottu pelin liian pitkää odotusta, huomaamatonta julkaisua ja joitain keskeneräiseltä tuntuvia ominaisuuksia.
Ehkä Wizards Uniten ei tarvitsekaan lietsoa massoja kaduille kuten edeltäjänsä. Peli kiehtoo varmasti Harry Potterin faneja, jollainen myös tämä koekaniini on.
Pokémon Go saattoi olla heti ilmestyttyään hitti, mutta Wizards Unite avaa pelaajalle laajemman taikamaailman, jonka sisään pääsee paljon syvällisemmin. Ihan kuin olisi saanut kirjeen Tylypahkasta. HäSa
Koekaniini-juttusarjassa testataan sitä sun tätä. Kuvakaappaukset pelistä Harry Potter: Wizards unite.
Harry Potter: Wizards Unite
Hyvää
+ Pelattavaa riittää, eikä kiinnostus lopahda.
+ Tarina on mielenkiintoinen, ja Harry Potter -kirjojen ystävä ilahtuu tutusta maailmasta ja hahmoista pelissä.
+ Toteutus muistuttaa oikeaa roolipeliä. Pelimekaniikka on hiotumpi kuin Pokemon Gossa.
+ Grafiikka on hienoa. Elokuvista on otettu hahmojen ulkonäkö ja musiikki.
+ Peli kannustaa liikkumaan, mutta ei yhtä pakottavasti kuin Pokemon. Linnoituksissa voi taistella paikallaan.
Huonoa
– Yhteisöllisyyden tunne puuttuu, kun muita pelaajia ei näy missään.
– Loitsuenergia hupenee turhan nopeasti, jos tavernoja ei ole lähellä tai jokaisessa ei muista käydä.
– Pelattavaa ja erilaisia toimintoja on niin paljon, että aluksi hämmentää. Linnoitusten taisteluiden mekaniikka on epäselvää.
– Peli selitetään sen edetessä hyvin, mutta englanninkieliset tekstit voivat karkottaa nuorimmat pelaajat.
