Kanta-Häme

Kohta 30 vuotta metallin vuoristorataa – Maailmalla marinoitunut Amorphis saapuu Aulangolle

Amorphiksen kitaristi Esa Holopaisen menestysresepti Suomi-metallille syntyy hölmöydestä ja sinnikkyydestä.
Amorphis saapuu Hämeenlinnaan torstaina. 1990 perustetulla bändillä on takanaan pitkä vuoristorata. Kuva: Lars Johanson
Amorphis saapuu Hämeenlinnaan torstaina. 1990 perustetulla bändillä on takanaan pitkä vuoristorata. Kuva: Lars Johanson

Liki 30 vuotta on pitkä aika kasvaa bändin mukana. Sen osaa kertoa kitaristi Esa Holopainen.

Elettiin vuotta 1990, kun juuri täysi-ikäistymisen kynnyksellä ollut Holopainen ja paria vuotta nuorempi rumpali Jan Rechberger perustivat bändin.

Kyseinen bändi on juuri palannut Pohjois-Amerikan kiertueelta ja marraskuu menee kotosuomen areenoita kierrellessä. Torstaina 14.11. vuorossa on Aulanko Areena, jo aikaisemminkin Amorphikselle tuttu keikkapaikka.

Liput liehuivat pohjallakin

Amorphis on tänä päivänä yksi suomalaisen metallimusiikin keulakuvista maailmalla. Holopaisen mukaan menestyksen taustalla on hölmöyttä ja sinnikkyyttä.

– Me olemme vuoristoradan laskussakin jaksaneet uskoa ja heiluttaa lippua. Amorphis on niin samanhenkinen ryhmä, että suosiolla ei ole ollut meille koskaan niin paljon merkitystä. Tärkeintä on ollut se, että olemme saaneet soittaa yhdessä, Holopainen toteaa.

Reilut kymmenen vuotta sitten Amorphis otti Holopaisen mukaan jälleen tuulta alleen. Vuoristorata kääntyi siis nousuun ja ammattilaisuus muusikkona varmistui.

– Jossain vaiheessa huomasimme, että pystymme lyhentelemään lainoja ja muita pois. Pystyimme keskittymään vain soittamiseen ja se oli palkitsevaa.

Samalla Holopaisen mieleen vakiintui ajatus siitä, että muusikkous tulee olemaan loppuiän elämäntehtävä. Holopainen on sisäistänyt nyt sen, että näiden kilometrien jälkeen hän tuskin tulee enää muussa ammatissa työskentelemään.

Mikään muu ei olekaan kiinnostanut kitaristia yhtä paljon. Aikaisemmin hän on työskennellyt esimerkiksi levykaupassa ja musiikkitukussa.

Saksalaisklubit ja hikiset hevarit

Ensimmäisen kerran yhtye lähti Euroopan-kiertueelle toisen levyn jälkeen vuonna 1994.

Apuna oli monitoiminen belgialainen keikkamyyjä, joka toimi kiertuemanagerina, kuskina ja t-paitakauppiaana.

– Meillä ei ollut kiertueelle mitään odotuksia, mutta yllätyimme täysin siitä, että pienet saksalaisklubit olivat täynnä hikisiä hevimiehiä. Silloin ymmärsimme, että jotain oli tapahtumassa.

Silloin muusikot eivät kuitenkaan vielä ymmärtäneet, että piskuisesta Suomesta tulisi joskus yksi maailman metallimusiikin keskipisteistä.

Ennen Suomi-hevibuumia ruotsalaiset olivat Fennoskandian kovimpia metalliviejiä. Holopainen uskoo, että suomalaisesta metallista tuli kova juttu erityisesti siksi, että kaikki bändit tekivät omaa juttuaan.

Inspiraatiota yllättävistäkin esikuvista

Yksi selittävä tekijä Suomen metallimaailman monipuolisuudelle on pitkät välimatkat. Ruotsissa suositut yhtyeet olivat usein pakkautuneina samoihin kaupunkeihin, esimerkiksi Göteborgiin. Holopainen huomasi jo silloin, että ruotsalaiset bändit kuulostivat usein aika samalta.

– Amorphis operoi 1990-luvulla Helsingin päässä. Alkuajan bändeistä esimerkiksi Sentenced oli kotoisin Muhokselta. Voin sanoa, ettei siellä varmaan ollut järkyttävän isoa heviskeneä, vaan pojat ovat keskenään muovanneet omaa musiikkiaan.

Amorphiksen musiikkiin elementtejä on puolestaan tarttunut suomalaisen progen historiasta. Esimerkiksi Piirpauken levyt pyörivät ahkerasti lautasella silloin, kun Amorphis haki suuntaansa. HÄSA