Kanta-Häme

Koivistoille kaupunkilaistuminen näkyi osoitteenmuutoksena

Kaupungin itälaidalla kuntaliitos näkyi konkreettisimmin siinä, että Niinimäentie muuttui Raittinsaarenkujaksi. Sen päässä asuvat Seija ja Jukka Koivisto sekä heidän nuorimmaisensa Lassi. He eivät ole maantieteellisesti aivan itäisimmät vakituiset asukkaat, mutta Asikkalan rajalle on linnuntietä puolisentoista kilometriä. Perheen parikymppiset tyttäret Kaisa ja Veera ovat muuttaneet opiskelujen myötä kotoa pois.
 
– Kantakaupungissa tulee käytyä harvakseltaan. Erikoisliikkeissä käymme Lahdessa, päivittäistavarat haemme Lammilta tai Vääksystä, joihin on suurin piirtein sama matka eli noin parikymmentä kilometriä. Työterveyspalvelut saan Lammilta. Jos lääkärissä on käytävä, on ajettava Lammille tai Hämeenlinnaan, Jukka Koivisto selvittää.
 
– Vaimo käy töissä Lammilla, joten päivittäistavarat tulee enimmäkseen ostetuksi sieltä. Hämeenlinnan keskustaan on 55 kilometriä ja Lahteen 49 kilometriä. Lahteen on kuitenkin selvästi nopeampi ajaa. Hämeenlinna on tutumpi kaupunki, koska siellä tuli käytyä ammattikoulu ja suoritettua asevelvollisuus, Jukka Koivisto kertoo.
 
Koiviston tila sijaitsee Ylänteen Raittinsaaressa. Raittinsaari ei ole varsinaisesti kylä, mutta osa Ylänteen kylää. Ylänteelle matkaa on seitsemisen kilometriä. Koivistojen lähin vakituinen naapuri on noin kilometrin päässä.
 
– Aikanaan Ylänteellä oli oma koulukin, mutta itse kuuluin ensimmäiseen ikäluokkaan, joka aloitti Kostilassa. Nyt oma lapsi käy koulua Lammilla, ja matkaa kertyy yhteen suuntaan 23 kilometriä. Taksi hakee nykyisin onneksi jo ovelta, mutta viitisen vuotta sitten piti kävellä kilometri isomman tien varteen. Tosin nytkin taksi noutaa varttia vaille seitsemän aamulla.
 
Luonto on ympärillä
Koivisto viljelee tilallaan heinää rehuksi ja vuoroviljelynä myös viljaa. Lehmiä on kymmenkunta.
 
–  Isovanhemmat muuttivat tilalle vuonna 1939. Karjaa on ollut koko ajan, mutta EU:n myötä paperityöt lisääntyivät huomattavasti. Nykyisin meitä on viiden tilan ryhmä, jolla on muun muassa yhteistä konekalustoa rehun tekoa varten.
 
Uusia asukkaita on viime vuosina muuttanut muutamia perheitä. Lapsiakin on omien lisäksi puolenkymmentä. Lapsen ikätovereita ei kuitenkaan naapurustossa ole.
 
Koiviston harrastuksena on ollut lentopallo. Lentopalloa hän pelasi Ylänteen nuorisoseuran väreissä. Nuoriseuran toiminta hiipui kun nuoret kasvoivat aikuisiksi eikä uutta polvea enää riittävästi ilmaantunut. Ylänteen nuorisoseuran jälkeen perustettiin Kostila-Ylänne-kyläseura.
 
– Pelasimme aika paljon Lahdessa, ja yhden syksyn pelasin Tuuloksessa vitosdivarin joukkueessa. Jääkiekkoon saimme aikanaan kaksikin joukkuetta lähiseudun kavereista. Kolasimme lähilammen jään, jolla saattoi olla joskus 30 senttiäkin lunta. Kentän tekoon saattoi kulua pari tuntia ennen kuin pääsimme edes pelaamaan.
 
– Itse toivoisin, että kylissä olisi edelleen talkoohenkeä ja yhdessä tekemisen meininkiä.
 
Koiviston tilalla luonto on lähellä. Ilveksiä ovat kaikki nähneet ja lähikulmilla on liikkunut karhukin.
 
– Karhu kävi raapimassa rehupaaleja ja rikkoikin muutaman. Vanhojen paalien muovitettuun ja hieman likaantuneeseen pintaan jäivät komeat tassunjäljet.