Kanta-Häme

Koko kesäkuu koiranilmaa

Räntäsade ja valot sisällä kello 12 yhdistyvät yleensä johonkin muuhun vuodenaikaan kuin kesään, mutta sellaista meillä oli kesäkuussa.

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan varsinkin kesäkuun loppupuoli oli poikkeuksellisen kolea, ja aurinkoisia tunteja oli etelässä alle 200 eli sää oli harvinaisen pilvinen. Kaikkea tätä korosti vielä se, että viime vuoden kesäkuu oli Hämeessä kaikkien aikojen lämpimin, eli sen jälkeen saimme nyt konkreettisesti kylmää vettä niskaan.

Jutussa joukko Hämeenlinnan seudun kesänviettäjiä kertoo, mitä he ovat sateessa puuhanneet, ja miten tästä kaikesta selvittiin.

Mirka Saarinen

Kotiäiti, kuusi lasta (nuorin 2,5 kk, vanhin 11 v.)

Hattula

”Meillä on se onni, että lapset viihtyvät sateessa. Tärkeintä on ajatus kesästä. Tulee vettä tai ei, lapset hyppivät trampoliinilla.

Ihan hirveästihän se harmittaa, ettei lasten kanssa ole päässyt uimaan kun pari kertaa alkukesästä. Myös lasten teltassa nukkumiset ovat jääneet.

Lapset ovat olleet tosi levottomia, ja nuorimmat ovat tapelleet. Parin tunnin leikkimisen jälkeen yhteistä säveltä ei enää löydy. Omat hermotkin ovat alkaneet välillä renata. Onneksi kaikilla on omat huoneet, jonne heidät on voinut passittaa. Ja kiitos Luojalle pelikoneista ja dvd-elokuvista! Ne ovat olleet tosi paljon käytössä.

Itseäkin harmittaa, ettei ole kauniita kesäilmoja. Kaikki pihahommat ovat rästissä, kun istuu vain neljän seinän sisällä.

Paljon oli suunnitelmia tälle kesälle. Piti mennä Miniteatteriin ja Aarnivalkean satupihaan Riihimäellä sekä Launeen leikkipuistoon, mutta ei niissä vesisateella mitään tee. Nyt viikonlopuksi olemme menossa Powerparkiin. Sinne on luvattu yli 20 astetta lämmintä. Hellettä odotellessa!”

Jukka Salminen

Linnan Infran asvalttityömaiden työnjohtoharjoittelija

Hämeenlinna

”Kesäkuu on ollut vähintäänkin vähäluminen! Voisivat ilmat paremmatkin olla. Mutta kun kalenteri näyttää kesää, olen vetänyt työmaalla koko ajan shortseissa, silloinkin, kun tuli lunta vaakatasossa. Silloin oli kyllä aika kylmä ja paikkoja meinasi paleltaa. Työmaakopissa on hyvä käydä välillä lämmittelemässä.

Työkaverit ovat naureskelleet, että shortsikelit ne vain jatkuvat, oli keli mikä hyvänsä. Täytyy varmaan kokeilla pitkäpunttisia housuja, josko helle sillä tulisi. Taikauskoa, mutta se yleensä toimii.

Tämä on henkinen asia – jos vain päättää, että sateessa ja tuiskussa ei ole inhottava tehdä töitä, niin sitten ei ole. Vetää vaan vähän paksumpaa hupparia päälle, ja taas jaksaa. Kyllä meillä sadeasutkin löytyvät, jos vettä tulee kaatamalla. Jätkiä ei ole varaa pitää flunssassa.

Onneksi Lemminkäisen asvalttikoneet tulevat perässä, kun teemme ensin asvalttipohjat. Koneiden vieressä on lämmin seistä.

Töihin sadesäät eivät ole juuri vaikuttaneet. Jos on tullut kaatamalla vettä, olemme pari kertaa joutuneet korjaamaan tienpohjia ajamalla kuivaa maata päälle. Toinen ääripää olisi järkyttävä kuivuus – pohjat menisivät niin kuivaksi, että maa-aines irtoaisi. Välimaastossa olisi töiden kannalta hyvä. Sellaiset 25 astetta lämmintä ja pientä vesisadetta silloin tällöin.”

Liikuntasihteeri Jari Kovanen

vetänyt rantauimakouluja 1990-luvulta saakka

Hausjärvi

”Tänä vuonna osallistujamäärät ovat romahtaneet. Oitissa Puujoen rannalla on yleensä ollut 30–40 lasta ja nyt siellä on käynyt kymmenkunta. Tiistaina Ryttylässä vain kolme lasta suostui menemään veteen. Yleensä ollaan oltu sellainen 5–10 minuuttia vedessä ja sitten lähdetty pois. Nytkin tulin itse kuntosalille, oli pakko tulla vähän lämmittelemään.

Ilmoittautuneista noin puolet on lopettanut. Kuusivuotiaat tytöt tulevat vielä kiltisti veteen, kun käsketään, mutta kuusivuotiaat pojat… no heh.

Säänmukainen varustus ei ole tänä vuonna tarkoittanut ihan talvitakkia, mutta sitä luokkaa. Oitissa hieman helpottaa se, että vieressä on laavu, johon on voitu tehdä tulet. Ryttylässä ei ole mitään. Siellä on lapsilla ollut kaikenlaista täkkiä ja kylpytakkia mukana.

Onhan tämä ollut varsinainen vuosi. Talvi meni poskelleen, kun ei ollut lunta ja nyt kesä menee poskelleen, kun on kylmä. Tällaista kesää en muista.”

Aila Kilpinen

Bichon frisé Patrickin (11 v.) emäntä

Janakkala

”Valkoisen koiran turkki on arka, mutta minä tykkään kammata ja harjata tätä. Hoidan turkkia päivittäin, vaikka ei sataisikaan.

Siinä mielessä sadekelit eivät ole haitanneet, että minusta koiran pukeminen on mukavaa ja Patrick on niin tottunut haalareihin, ettei se pane hanttiin. Mutta huonolla säällä Patrick ei tykkää lenkkeillä, se kääntyy takaisin kotia kohti, jos on märkää. Eikä me ihan kaatosateella ulos mennäkään.

Patrick viettää meillä eläkepäiviään, eli turkin ei tarvitse olla ihan tip top -kunnossa. Kasvattaja trimmaa turkin suunnilleen kuuden viikon välein, eli se pysyy siistinä aika helposti. Tassuja pestään välillä, ja jos turkki kastuu kovasti, kuivaan sen föönaamalla.

Patrick on sylivauva, eikä märkää koiraa ole kiva pitää sylissä. Kurainen talvi oli inhottava, kun kunnon pakkasia oli vain hetken ja sai olla pukemassa kurahaalaria joka lenkille.”

Päivän lehti

20.9.2020

Fingerpori

comic