Kanta-Häme

Kolme kapteenia ja it-nörtti

Pekolassa vanhan rintamiestalon olohuoneessa istuu mies, joka vetää puoleensa pikkuihmisiä. 
Rainer Syrjälän polvilla istuvat serkukset Tuukka ja Samu ja leikkivät pikkuautoilla. 
 
– Mussa on vielä aika paljon pikkupoikaa, Rainer Syrjälä nauraa.
 
Perusteitakin löytyy. Lastenlapsille pappa on koko ajan läsnä ja kehittelee kaikkea kivaa tekemistä, kuten omille pojilleen aikoinaan. 
 
Nyt koko suuri perhe on paikalla vanhan rintamamiestalon olohuoneessa.
 
Tässä perheessä erikoista on se, että kolmesta pojasta kaksi työskentelee samalla alalla kuin isänsä aikoinaan. Perheen miehistä kolme on kapteeneja ja yksi it-nörtti. 
 
Rainer Syrjälä on tehnyt sotilasuransa Panssariprikaatissa. Hän nauraa olevansa raskaan raudan lehtori. Idässä valmistetut vaunut ovat olleet hänen alaansa. Syrjälä on kouluttanut käyttämään, huoltamaan ja ajamaan niitä. 
 
Mitä isä edellä, sitä pojat perässä.
Rainer Syrjälän vaimo Sirkka kertoo pojista nuorimmaisen Jussin, 31, vetäneen pienenä poikana isänsä sotilasasun päälleen ja sanoneen: minusta tulee isona sotilas ja olen korkeammalla kuin isä.
 
– Nyt ollaan tasoissa, kapteeni Jussi Syrjälä hymyilee. 
 
Hän tekee Panssariprikaatissa samanlaista työtä kuin isänsä. 
 
– En keksinyt varusmiespalveluksen jälkeen mitään muuta yhtä kiinnostavaa alaa. Nyt esimieheni ovat isän kouluttamia. Kyllä saan välillä maksaa potut pottuina. 
 
Veljeksistä vanhin Kalle Syrjälä, 34, opettaa lentosotakoulussa Kauhavalla. Hänkin on kapteeni.
 
Nyt hän on vanhempainvapaalla ja hoitaa kotona Tuukkaa, 2,5, ja kahdeksan kuukauden ikäistä Tyttiä. Puoliso Tiina käy pari kertaa viikossa opettamassa kampaamoalan koulussa pääkaupunkiseudulla.
 
– Ajatus kotiin jäämisestä hautui vähän aikaa päässä. Onhan ollut palkitsevaa nähdä, miten lapset kehittyvät. On tämä ollut erilaista, ja nostan hattua äideille. Töissä pääsisi helpommalla.
 
Jussi tietää tunteen. Hän lähtee sotaleireille mielellään, sillä silloin saa nukkua yöt rauhassa. Tosin leireillä ajatuksissa pyörii Piia-vaimo ja se, kuinka hän pärjää Samun, 1,5, ja neljän kuukauden ikäisen Konstan kanssa.
 
Kalle kertoo perheen kaikilla miehillä olevan synnynnäinen tarve pitää järjestystä. Siitä kielii myös ammatinvalinta. Tosin Ville on kuulemma kaikkein järjestelmällisin. Hän työskentelee it-alalla koodarina. 
 
– Ville on kertonut olevansa perheen musta lammas, kun hän ei ole sotilas, eikä perheellinen, isä sanoo. 
 
Ylpeänä isä kuitenkin on seurannut kaikkien poikiensa uria. Isän mukaan Ville on omalla alallaan virtuoosi ja halusi jo pienenä koota itse tietokoneet. 
 
– Niitä varten jouduttiin välillä jopa ottamaan pankista lainaa. Meillä ei erityisesti rajoitettu tietokoneella vietettyä aikaa, Ville kertoo.
 
– Se kannatti, isä sanoo nyt.
 
 
 
Rainer Syrjälä on ollut pojilleen aina läsnä. Kolme veljestä syntyi perä perää kolmen vuoden sisällä. 
 
Kun nuorimmainen oli vuoden ikäinen, äiti ja isä organisoivat perheen arjen niin, ettei poikia tarvitse viedä hoitoon. Äiti oli poikien kanssa päivät ja lähti illaksi keikkahommiin Linnan ravintolaan. Isä otti lapsista hoitovastuun iltaisin. Aina kun Rainer Syrjälä oli sotaharjoituksissa, äiti oli kotona. Se oli aika rumbaa, mutta poikien ei tarvinnut olla hoidossa. 
 
Isä muistelee paistaneensa pojille usein lettuja iltapalaksi. 
 
– Siinä kävi niin, että keittiö oli voissa ja tiskit pöydällä, kun Sirkka tuli kotiin. Menin panemaan pojat nukkumaan ja torkahdin siihen itsekin. 
 
– Minä sitten siivosin keittiön, kun tulin yöllä kotiin, Sirkka nauraa. 
 
Sirkka muistaa myös, kuinka Ville ilmoitti isälleen, että isän keittämät perunat taitavat olla kypsiä, kun ne haisevat. 
 
 
 
Poikien ollessa pieniä isä toi Lapin sotaharjoituksesta kaikille puukot.
 
– Sisällä keittiössä vuolimme kaikki kolme, muistelee Kalle Syrjälä.
 
Perinteeksi ovat muodostuneet myös kalareissut Kataloisten järvelle. Isä osti kolmikolleen virvelit, ja kaksi viikkoa pojat harjoittelivat heittelyä omassa pihassa. 
 
Kun taidot alkoivat olla riittävät, isä vei pojat järvelle. Vieläkin hän ihmettelee, ettei vahinkoa tullut, vaikka veneessä oli kolme pientä poikaa ja kolme virveliä. 
 
Perinteistä pidetään kiinni. Edelleen pojat pakkautuvat joka kesä virveleineen veneeseen ja lähtevät kalaan. 
 
– On hauska katsella, kun pojat taas lähtevät tohinalla kalaan, isä hymyilee.
 
On perheen miehillä muitakin perinteitä. Toinen tärkeä juttu on tehdä yhdessä autoremontteja. Ne alkoivat ensin polkupyöristä. Syrjälän pojilla oli aina vinkeät menopelit, joihin Sirkka-äiti ompeli nahasta satulat. Polkupyöristä siirryttiin mopoihin ja sitten autoihin.
 
– Isänä hän on ollut aina rauhallinen ja opettavainen. Hän on aina selvittänyt, miksi asioita tehdään, maltti on valttia -teemalla, eikä hän ole koskaan huutanut, kertoo Kalle Syrjälä.
 
Rainer Syrjälä on onnellinen perheestään ja pojistaan.
 
– Kaikilla on hyvä työ ja elämä järjestyksessä ja elämän eväät kohdallaan. Kyllä asiat voisivat olla toisin, ja voisi joutua kantamaan murhetta.
 
 
 
Olohuoneessa on autoleikki täydessä käynnissä. 
 
Rainer Syrjälä on mukana kaikkien lastensa elämässä. Jussilla hän on ollut paljon remonttiapuna, Kallen perhettä taas on muutettu lukuisia kertoja paikasta toiseen. Villen kanssa on tehty autoremontteja ja korjattu kotitaloa. 
 
– Hienoa, kun pääsee olemaan nyt mukana lastenlasten touhuissa. Isovanhemmuus on erilaista kuin isyys. Jotenkin tässä on nyt varovaisempi, mutta toisaalta on aikaa enemmän seurata lastenlasten kehitystä. Ja kyllähän tässä pitää olla tarkkana, mitä sanoo ja tekee. Lapset matkivat heti. (HäSa)