Kanta-Häme

Kolme vuotta vanhempi kuin itsenäisyys

Eeva Heinoa voi kutsua perihämäläiseksi. Hän on asunut kaikki 100 ikävuottaan Hauholla.

– Äidin suku oli Tuuloksesta ja isä Pälkäneeltä. Kun synnyin, asuimme Vitsiälässä. Olin neljän, kun muutimme Aikkolaan. Siellä asuin, kunnes muutin tänne Koivukotoon, hän kertoo.

Yksi Heinon perheen lapsista kuoli nuorena äitinsä käsivarsille.

– Siihen aikaan oli sellaisia kulkutauteja, joille ei mahdettu mitään. Äitini suri kovasti. Toinen sisareni oli siihen todennut, että tuntoni sanoo Eevan tulevan jouluksi takaisin. Synnyin sitten 6. joulukuuta, ja sain nimekseni Eeva.

Hän oli sisaruksista nuorin.

– Toiset menivät naimisiin ja muuttivat kuka minnekin. Minä jäin kotitilalle ja hoidin isän ja äidin hautaan. En halunnut heitä kunnalliskodille päästää. Kyllä siinä sisaruksetkin auttoivat.

Hauhon vanhin?

Sisarukset ja kaikki ikätoverit ovat jo kuolleet. Eeva Heino arvelee olevansa ainakin Hauhon vanhimpia asukkaita, ellei vanhin.

Hän asusti pitkään yksin kotitaloaan.

– Tykkään elää yksin. En minä halunnut miestäkään ottaa, vaikka parempia ja huonompia tarjokkaita olisi ollut. Sukulaiset olivat sitä mieltä, että yksin asuminen on vaarallista, kun voin kaatua. Rupesivat sitten hommaamaan paikkaa tänne Koivukotoon. Ja mikäs täällä on ollessa.

Eeva Heinon isä oli räätälimestari ja äiti meijerikoulun käynyt.

Hänen kohdallaan ei pitänyt paikkansa, etteikö räätälin tyttärellä olisi ollut kunnon vaatteita.

– Kun kävin kansakoulua, minulla oli tosi hieno kauluri. Se oli niin hieno, että koulukaverit alkoivat kutsua minua Hienon Eevaksi. Se harmitti sen verran, että piilotin kaulurin aina koulumatkalla reppuun.

Tervettä elämää

Nykyään päivät kuluvat lähinnä televisiota katsellen.

– Katselen, mitä sieltä sattuu tulemaan. Myös lehtiä luen, vaikka näkö on jo heikentynyt. Täällä Koivukodossa on monenlaista ohjelmaa. Ulkoilemaankin pääsisi, jos haluaisi. Minä mieluummin vain istuskelen tuossa parvekkeella kesäisin.

Nykymenoa Eeva Heino kommentoi sen verran, että arvelee kurin löystyneen liikaakin.

– Me pääsimme kyllä iltarientoihin, mutta meillä oli tarkka aika, jolloin piti olla kotona ja siitä pidettiin kiinni.

Tansseissa käytiin tuohon aikaan Ilmoilan seurantalolla.

– Joskus tuli niin kiire kotiin, ettei ehtinyt mitään puhumaankaan.

Satavuotiaalta tavataan kysyä pitkän iän salaisuutta:

– En ole ikinä juopotellut, polttanut tupakkaa ja kahviakin juonut vain vähän. Kotitöissä, etenkin puutarhanhoidossa, tuli myös liikuntaa riittämiin.

Itsenäisyyspäivänä liput liehuvat. Eeva Heino nauttii tuolloin lähiomaisten kanssa kakkukahvit. Suomi täyttää 97 ja Heino komeat 100 vuotta. (HäSa)