Kanta-Häme

Kolmen kaupungin kulttuurivaikuttaja

– Tuntuu kuin olisin jäämässä eläkkeelle uudelleen, hymähtää Kanta-Hämeen kirjailijayhdistys Vana-66:n puheenjohtajan tehtävät vastikään jättänyt Kari Jalonen.
 
Hän ei silti ole heittäytynyt päätoimisesti lepäämään. Hänellä on esimerkiksi jemmassa 1 200 lehtileikettä, jotka pitäisi saada järjestykseen. Lisäksi häntä polttelee eräs pitkään muhinut kirjoitusprojekti.
 
– Olisi halu kirjata ylös asioita esimerkiksi Oulun-ajoilta. Olen ollut useita kertoja vähintään erikoisissa tilanteissa, esimerkiksi neuvostoliittolaisten taiteilijoiden kanssa, hän sanoo.
 
Jalonen on viime vuosina profiloitunut kantahämäläisen kirjallisuuden puolestapuhujaksi.
 
Uransa aikana hän on kuitenkin ehtinyt hankkia kirjoitusmateriaalia luotsaamalla niin Turun kaupunginorkesteria, musiikkijuhlia ja Ruisrockia kuin Oulun kaupunginorkesteriakin – ja rakennuttamalla Oulun Musiikkikeskukseen Madetojan salin.
 
Turkulaissyntyinen, mutta Hämeenlinnassa koulunsa käynyt Jalonen on ehtinyt kulttuurivaikuttaa kolmessa kaupungissa: Hämeenlinnassa, Turussa ja Oulussa.
 
Tittelien lista on pitkä: Kariston kustannusvirkailija, freelance-toimittaja ja -kääntäjä, kriitikko, kulttuuritiedottaja, luovan kirjallisuuden opettaja ja intendentti.
 
– En ole opiskellut musiikkia, mutta kun valtion taiteilija-apuraha arvostelijoille vuonna 1972 loppui, alkoi tuntua tyhjältä, kun kerran kuussa ei tullutkaan tilille rahaa, Jalonen nauraa.
 
– Turussa oli musiikkijuhlien sihteerin paikka auki ja oikeastaan puhuin itseni siihen. Siitä se sitten lähti.
 
Kulttuurialalla työ ei tekemällä lopu. Esimerkiksi molemmista kaupunginorkesteripesteistään Jalonen on lähtenyt, kun työpäivät eivät tuntuneet päättyvän iltaankaan.
 
– Kulttuuritiedottajana jouduin ojasta allikkoon. Sain vastuulleni kaupungin vieraiden isäntänä toimimisen ja olin taas illat töissä.
 
Jalonen ehti isännöidä muun muassa Ruotsin kuningasparia.
 
Kaikkien vuosien ajan Jalosella oli kuitenkin huomio myös Hämeenlinnassa. Puoliso kun ei lähtenyt Turkuun eikä pohjoiseen.
 
– Olin aika monissa toimikunnissa, jotka pitivät kokouksia Helsingissä. Koska tulin kauimpaa, sain usein päättää kokoontumisajan. Valitsin perjantaiaamupäiviä ja maanantaiaamuja, joten sain samalla viettää viikonlopun Hämeenlinnassa.
 
Jalosen ei siis tarvinnut palata eläkevuosiksi täysin vieraaseen kaupunkiin, vaikka Hämeenlinnan kulttuurielämä oli kolmessakymmenessä vuodessa muuttunut.
 
– Sitä hoitivat aiemmin aika lailla vanhat, hyvässä asemassa olevat miehet. Marttisen aikana tuli musiikkiopisto, ja Ahtola oli taidemuseon takana. Se oli pitkälti laitoksiin sitoutunutta kulttuuria.
 
Nyt kulttuurin tekeminen on levittäytynyt laajemmalle piirille, vaikka Jalosta arveluttaa se, että musiikkipuolella määräysvaltaa tunnutaan keskittäneen. Hänen mukaansa esimerkiksi omaa kaupunginorkesteria ei voi tuontitavaralla korvata.
 
Jalonen kuuluu Kanta-Hämeen kirjailijayhdistys Vana-66:n perustajiin. Vuonna 1966 kaupungissa ”ei ollut hirveästi kansallistason suuruuksia”, mutta kaupunkiin haluttiin rekisteröity kirjallisuusyhdistys.
 
Vanan edeltäjä, Nuoren Voiman Liiton alaosasto Hämeen Ikaros, ei voinut muuttua yhdistykseksi. Imua tuli myös muihin kaupunkeihin syntyneistä kirjailijayhdistyksistä. Ei haluttu olla huonompia.
 
Niihin aikoihin alkoi myös järjestäytynyt taidepolitiikka: taidetoimikunnat perustettiin. Jalonen oli niissäkin hommissa.
 
– On merkityksellistä, että kantaa otetaan järjestäytyneesti. Viimeisimmät 10 vuotta ovat olleet pysähdyksen aikaa, ja nyt tätäkin ollaan purkamassa. Tuntuu, ettei tilalle tule mitään.
 
Entä ne 1 200 lehtileikettä? Ne käsittävät muun muassa Jalosen Hämeen Sanomiin kirjoittamia radio- ja tv-arvioita ja Turun Sanomien teatterikritiikkejä.
 
– Arvioin muun muassa tv-näytelmiä – 1960-luvulla lukijat olivat tottuneet, että ne analysoitiin seuraavana aamuna lehdessä. Tein niitä Turustakin Hämeen Sanomiin, mutta ne eivät ehtineet linja-autolla seuraavan päivän lehteen, Jalonen kertoo. (HäSa)
 

Päivän lehti

2.4.2020