Kanta-Häme

Koneenkäyttäjä loihtii kuvat valkokankaalle

Elokuvateatterin valkokankaan seikkailuihin haltioituneena tulee harvoin pohdittua, mitä onnistuneen kokemuksen eteen tapahtuu kulissien takana eli konehuoneessa.
 
Bio Marilyn Maximissa tekniikasta ja elokuvaelämyksestä pitää huolta Tero Musakka, joka vaihtoi ensimmäisen kelansa jo vuonna 1995 Riihimäen Gildassa.
 
– Tein osa-aikatöitä teknikon opintojeni ohessa. Eipä käynyt mielessäkään, että työ olisi koneenkäyttämisen ohessa myös lipunrepimistä ja paikannäyttämistä, Musakka muistelee hymyillen.
 
Tuolloin kelojen vaihtaminen ja hihnapyörien rasvaaminen olivat arkipäivää.
 
Maximin koneenkäyttäjä ja tekniikkavastaavana Musakka arvioi ihmisten yllättyvän, jos he tietäisivät, kuinka tuore juttu digiaika oikeastaan on.
 
– Vielä muutama vuosi sitten elokuvat tulivat kahdessa tai kolmessa pienemmässä kelassa. Laatikko saattoi painaa lähes 30 kiloa.
 
Maximissa esitetään digitaalisten leffojen ohessa välillä myös Filmiarkiston 35 mm:n kelaelokuvia, joiden pyörittämisessä on omat niksinsä.
 
– Kuvan eteen käännettiin pelti ja ääni väännettiin nollille, ettei ääniraidattomasta kohdasta kuulunut kohinaa kelaa vaihtaessa. Myöhemmin kelat voitiin liittää myös yhteen, jolloin leffan pystyy esittämään ilman katkoja.
 
Hobitin kanssa uuteen aikaan
Elokuvien digitalisoituminen on ripeyttänyt koneenkäyttäjän työtä, kun leffat voidaan ladata laitteisiin suoraan kovalevyltä tai verkosta.
 
Nykyään esitys rakennetaan tietokoneella valmiille pohjille mainoksista, trailereista ja itse elokuvasta.
 
Musakka kasaa yleensä kerralla viikon esitykset, jotka pyörähtävät käyntiin totutusti perjantaisin. Se käy sutjakkaasti, sillä salien koneet toimivat samassa verkossa.
 
– Yhden esityksen rakentaminen sujuu muutamassa minuutissa, mutta elokuvan lataamiseen voi kulua puolitoista tuntia. 
 
– Meno on varsinkin viikonloppuisin aika haipakkaa, kun työvuoron aikana neljässä salissa saattaa pyöriä 12–16 näytöstä, Musakka huomauttaa.
 
Vuosi sitten uusittuun ykkössaliin päätettiin hankkia 3D HFR -laitteisto, joka tuplaa nopeuden 48 kuvaan sekunnissa. Silmiä hivelevä näky on kristallinkirkasta.
 
Uudella tekniikalla kuvatut 3D-leffat alkavat yleistyä, ja aikakausi on vastaanotettu Maximissa Hobitin ylistetyn jatko-osan myötä. Myös uusi Avatar ilmestyy ensi vuonna.
 
Maximissa on tekeillä muutenkin mittavia muutoksia. Julisteet saattavat kadota kokonaan. Avarammaksi muuttuvan lipunmyynnin yläpuolelle nousee kaksi näyttöä, joista näkee digitaalisen listan päivän elokuvista ja kioskitarjouksista.
 
Kolmas näyttö pyörittää taas elokuvatrailereita.
 
– Juliste ei välttämättä kerro elokuvasta yhtään mitään. Trailerista saa jo jonkinlaisen käsityksen.
 
Laiteuudistuksien myötä 3D-elokuvia voi seurata jo kolmessa salissa. Samalla tekniikalla on tultava toimeen ainakin vuosikymmen.
 
– Ihmiset haluavat koko ajan parempaa. Saa nähdä, mitä seuraavaksi keksitään. Varmaan todentuntua lisätään liikkuvilla penkeillä, Musakka naurahtaa.
 
”Siivet katkaistaan liian usein viikossa”
Leffatarjontaa olisi valtavasti, mutta monesti teattereihin päätyvät vain valtavalla budjetilla tehdyt rainat, joilla on monikansalliset jakelijat. Se syö armotta pienempien tuotantojen valkokangasaikaa.
 
– Mielestäni elokuvan pitäisi pyöriä teatterissa ainakin kaksi viikkoa. Valitettavasti monen leffan siivet katkaistaan jo viikon kuluttua.
 
Vaikka teknologia on kehittynyt huimasti, Musakka on törmännyt elokuvien megahittiin viimeksi vuonna 1997.
 
– James Cameronin ohjaama Titanic oli suurmenestys. Leonardo DiCaprion ja Kate Winsletin lempeä uppoavassa laivassa nähtiin yhtäjaksoisesti yli vuosi. Toista samanlaista ei ole vielä tullut.