Kanta-Häme

Konserttiarvio: Nuken salaperäinen sielu

Helsingin kaupunginorkesteri, joht. Susanna Mälkki Wiek Hijmans ja Seth Josel, sähkökitara Verkatehdas 13.1. Debussy: Lelulaatikko, Murail: Contes cruels, Ravel: Espanjalainen rapsodia, Ravel: Alborada del gracioso.

Ranskalainen 1900-luvun alun musiikki tarjoaa niin valtavan määrän soinnullista raikkautta ja soinnillista herkuttelua, että ammennettavaa riittää nykypäiväänkin.

Helsingin kaupunginorkesteri vieraili Susanna Mälkin johdolla ensi kertaa Hämeenlinnassa. Orkesterikirjallisuuden parhaita numeroita terästämässä oli moderni teos, joka sekin keskittyi soinnin tutkimiseen. Susanna Mälkin tavoite tehdä yhtenäinen ohjelma toteutui oivallisesti.

Konsertin avausnumero oli Claude Debussyn lastenbaletti Lelulaatikko. Tässä, kuten myös Ravelin teoksissa, HKO tavoitti oivallisen soinnin, joka oli harvinaisen hyvin balansoitu ja kauniiden yksityiskohtien koristelema.  En ole ennen kuullut Verkatehtaalla näin hienoa orkesterisoittoa.

Hyvä tasapaino johtaa myös mm. siihen, että forten ei tarvitse olla päällekäyvä ollakseen tehokas. On mahdollista soittaa kauniisti ja voimakkaasti yhtaikaa.

Lelulaatikon esitys oli liioittelematon ja ehjä. Melodialainat veivät ajatukset hassuihinkin mielleyhtymiin esim. Gounod’n Faustin sotilaskuoron myötä. Debussyn sanoin: nuken sielu on erittäin salaperäinen.

Tristan Murail on hakenut uutta sointia mm. syntetisaattoreiden ja poikkeavien viritysten avulla. Teoksessa Contes Cruels (Kauhutarinoita, 2007) solisteina on kaksi sähkökitaraa. Näihin perustuva sävellys sopi hyvin mielikuvituksen lennättämiseen jännitystarinoiden suuntaan.

Odotin teokselta kuitenkin enemmän. Varttitunti efektimusiikkia, joka ei tunnu kehittyvän mihinkään suuntaan, on aika paljon. Kitaroiden osuus oli visuaalinen, mutta ei muuten kiinnostava, vaikka tohtoritason soittajat, Wiek Hijmans ja Seth Josel, olivatkin taitavia.

Maurice Ravelin Espanjalainen rapsodia on sarja kahdelle pianolle, jonka säveltäjä sovitti myös orkesterille. Se on Ravelin varhaisimpia orkesteriteoksia. Musiikin mielikuvituksellisuutta ja soitinnuksen värikkyyttä ylistettiin jo tuolloin, ja hyvin se tehosi myös Hämeenlinnassa.

Susanna Mälkki aloitti Preludin vangitsevan hiljaa ja hitaasti. Kontrasti Ferian lopun loisteliaaseen fortissimoon ei voisi olla dramaattisempi. Liikuttiin soinnin rajoilla, mutta ei ylitetty niitä.

Narrin aamulaulu (Alborada del gracioso) oli enää komea kuorrutus jo muutenkin herkulliseen musiikkiannokseen.

Sakari Hildén

Päivän lehti

19.1.2020