Kanta-Häme

Korkeimpana tavoitteena trapetsi

Kuusi ihmistä hieroo ensin vatsaansa, sitten käsiään ja jalkojaan. Pian mennään jo rapukävelyä vatsa ylöspäin mattoa pitkin. Taustalla on seinämaalaus, jossa karhu ajaa yksipyöräisellä ilmapallo suussaan.

Seniorisirkustunnin alussa on tärkeää lämmitellä paikat kuntoon. Sen jälkeen voidaan tehdä oikeastaan mitä tahansa, uskovat ohjaajat Suomen Setlementin Kalle Ristikartano ja Arxin sirkuskoulun Noora Laaksonen.

– Ei ole sellaista temppua, josta ajattelisin, että lähtökohtaisesti sitä ei voida tehdä, tai että seniorit eivät pystyisi siihen, kertoo Laaksonen.

Sirkuksessa on hänen mukaansa niin monia tasoja, että kaikille löytyy oma tapansa tehdä. Koskaan ei ole myöhäistä oppia uutta.

Krempat eivät estä harrastusta

Molemmat ohjaajat tekevät myös lasten sirkusta. Erona senioreiden kanssa on lähinnä matalampi desibelitaso. Muuten temput ovat monesti samoja.

– Ehkä senioreiden kanssa ei juosta niin paljoa tai tehdä niin kovalla tempolla, arvioi Laaksonen.

Seniorisirkukseen voi tulla, vaikka olisi kremppoja.

– Huonot ranteet tai selkä eivät estä tänne tulemista, lupaa Ristikartano.

Vaihtoehtoja tekemiselle on taikuudesta akrobatiaan.

Tärkeintä on usko oppimiseen

Toistaiseksi nuorallakävelyä harjoitellaan patjan päällä olevalla viivalla, mutta oikeakin nuora on tulossa harjoitussaliin. Taustalla soi Jean S:n musiikki.

– Jos liike ei tunnu hyvältä, siitä voi tehdä omanlaisensa sovelluksen, sanoo Noora Laaksonen.

Leena Viita-aho lähti kokeilemaan sirkusta, kun huomasi ilmoituksen itämaisen tanssin tunnin jälkeen.

Hänen suurimpana tavoitteenaan on päästä trapetsille temppuilemaan.

– Myös jonglööraus ja muutaman taikatempun tekeminen ovat tavoitteitani.

Liikunnallinen Viita-aho on vielä aikuisenakin osannut kärrynpyörän, mutta silti sen kokeileminen sirkuksessa jännitti.

– Tämä harrastus ehdottomasti ylläpitää ja lisää rohkeutta. Tärkeintä on lähteä ennakkoluulottomasti kokeilemaan, ja uskoa omaan oppimiseensa, hän pohtii.

Viita-ahosta on hauskaa osata jotain sellaista, mikä aiheuttaa ihmetystä muissa.

Keikalle on jo pyydetty

Ryhmää on kysytty jo keikallekin esiintymään palvelutaloon. Yksi vetäjien haaveista on, että harrastajat innostuisivat myös vertaistoiminnan vetäjiksi, jotka voisivat viedä sirkustoimintaa esimerkiksi vanhainkoteihin. Muualla Suomessa sirkustemppuja on opetettu jopa vuodepotilaille. Ristikartano löytyikin sirkusohjaajaksi Setlementtiliiton Yhdessä mukana -projektista, jonka ajatuksena on kehittää vanhusten vertaistoimintaa.

Uusille harrastajille on ryhmässä vielä tilaa. Ikärajojen kanssa ei olla tiukkana.

– Yli 60-vuotiaat on vain suuntaa antava ikäraja, kyllä vaikka 59-vuotias voi ihan hyvin tulla tänne! Kaikki ryhmästä eivät ole eläkkeellä, kertoo Laaksonen.

Kun tunnin jälkeen jumppatossut ja trikoot vaihdetaan tavallisiin vaatteisiin, hymyt yltävät kaikkien korviin.

Senja Jokinen kertoo tehneensä kuperkeikkoja edellisen kerran 55 vuotta sitten. Käsillään hän ei ole seisonut milloinkaan ennen. Seniorisirkuksessa kumpikin on onnistunut.