Kanta-Häme

Koti vie rahat

Vuoden verran omaishoitajana äitiään Eila Patojokea hoitanut Leena Saarinen kerää Hämeenlinnassa nimiä kansalaisaloitteeseen.

Arvokas vanhuus -aloitteen tarkoitus on muuttaa vanhuspolitiikkaa siten, että jokaisessa Suomen kunnassa säilytetään vanhuksille tarkoitetut laitospaikat.

– Laitospaikka ei tarkoita hoitolaitoksia, joihin vanhukset päätyvät makaamaan. Laitospaikka tarkoittaa hoitopaikan maksun määräytymisperustetta. Vanhus maksaa hoitopaikastaan 85 prosenttia eläkkeestään, kuten aiemmin laitospaikalla, korostaa Leena Saarinen.

Samalla, kun vanhuspalvelulain myötä valtakunnalliseksi tavoitteeksi otettiin ikääntyvien kotona asumisen tukeminen, alkoi laitospaikkojen muuttaminen palveluasunnoiksi. Uusi muoto merkitsee, että vanhus maksaa itse kaikesta: vuokran, ruuan, siivouksen, hoidon, tarvikkeet, lääkkeet ja asiointikäynnit.

Vähävaraiset ja eri tavoin heikkokuntoiset vanhukset, joilla ei ole läheisiä, omaisia tai omaishoitajia, on jätetty Leena Saarisen mielestä heitteille.

Kun vanhuspalvelulain vaikutukset alkoivat kunnissa näkyä, vanhustyöhön erikoistunut riihimäkeläishoitaja Kirsti Leskenmaa ja työkyvyttömyyseläkkeellä oleva Anneli Koivunen päättivät tehdä asialle jotakin.

Maaliskuussa alkoi aloitteen työstäminen ja toukokuussa sille myönnettiin kannatusten keräyslupa. Syntyi kansalaisaloite Arvokas Vanhuus.

Leena Saariselle kansalaisaloite on tärkeä, sillä hänellä ei ole vaihtoehtoja Alzheimerin tautia sairastavan äitinsä hoitamiseen. Äitiä ei voi jättää yksin asumaan, mutta fyysisesti hyväkuntoiselle ei löydy myöskään sopivaa laitospaikkaa.

– Minä olen työtön kasvatustieteiden maisteri ja opettaja, mutta miten voin ottaa työn vastaan? Haen jatkuvasti työpaikkaa, mutta samalla pelkään, mitä sitten tapahtuu. En minä jätä äitiä heitteille enkä yksin. En myöskään halua häntä huonoon hoitoon.

Eila Patojoki haluaisi asua kotona, mutta muistisairaan on vaikea päästää kotiinsa hoitajia, jotka muuttuvat jatkuvasti. Häntä ei myöskään auttaisi, että hoitaja kävisi korkeintaan neljästi päivässä. Loput 23 tuntia pitäisi selvitä yksin.

Lähi- ja perushoitajien liiton (SuPer) jäsenistölleen tekemän kyselyn mukaan 95 prosenttia vastaajista on huolissaan kotihoidon laadusta. Superin mukaan kotihoito on jäänyt kehittämättä ennen laitoshoidon purkamista.

Eila Patojoki sairastui Alzheimeriin runsas vuosi sitten keväällä. Sisar Esteri Lintumäki ihmetteli tarinoita kadulla itkevistä lapsista ja muista kulkijoista.

Tytär yritti hakea äidilleen apua, mutta diagnoosia ja hoitoa ei annettu. Vasta kun äidin harhaisuus vaati ambulanssikuljetuksen keskussairaalaan, tie hoitoon ja lääkitykseen aukesi.

– Kun äiti tuli kotiin, hänen avun tarvettaan arvioitiin ja todettiin yksikantaan, ettei hän kuulu mihinkään laitokseen. Hän on hyväkuntoinen. Minut suorastaan pakotettiin omaishoitajaksi.

Omaishoitajuus toi Leena Saariselle 384,67 euron bruttokorvauksen, mutta leikkasi samalla työttömyyspäivärahasta puolet. Hän elää köyhyysrajan alapuolella.

Kun vanhuksen kotona asuminen edellyttää ympärivuorokautista läsnäoloa ja auttamista, omaishoitajien pitäisi saada siitä myös palkka, jolla voi elää.

– Vanhuksen pitää saada asua arvokkuutensa säilyttäen kullekin sopivassa hoitomuodossa. Omaishoitajien työstä pitää saada asiallinen palkka. Tärkeintä on, ettei ketään jätetä heitteille, kuten nyt näyttää käyvän.

Vanhusviikolla kerätään Arvokas vanhuus -kansalaisaloitteeseen tehostetusti nimiä.

Eläkeläiset osoittavat myös mieltään torstaina 8. lokakuuta Helsingin Kansalaistorilla asumistuen leikkaamista ja eläkkeiden indeksikorotusta vastaan. HÄSA

Päivän lehti

27.1.2020