Kanta-Häme

Kotiseutumuistot siirtyvät digiaikaan

Kanta-Hämeen kirjastoissa kerätään tänä syksynä muistoja. Valokuvien, kertomusten ja esineiden avulla halutaan tallentaa kaikkien saataville.

Tarkoituksena on ylläpitää kotiseutuhistorian tuntemusta ja siirtää muistoja digiaikaan.

Vuonna 1960 Helsingissä syntynyt Timo Martola toi Janakkalan kirjastoon vanhimman valokuva-albuminsa.

Martola on asunut elämänsä aikana muissakin kaupungeissa, mutta palannut aina Janakkalaan.

Albumin kuvat on otettu 1970- ja 1980-luvuilla. Yksi parhaiten säilyneistä kuvista on mustavalkoinen Martolan itse ottama valokuva vuodelta 1973. Se on aikanaan julkaistu Janakkalan Sanomissa.

– Olen harrastanut aina valokuvausta, joten kuvia on hyvin paljon. Olen myös kiinnostunut historiasta. Siksi kuvat ovat minusta kiinnostavia, Martola kertoo.

Hämeenlinnan kaupunginkirjaston informaatikko Pirjo Lehtilä kirjoitti muistiin Martolan kertomia tarinoita, ja kuvat skannattiin digikuviksi. Muistot tallennetaan Häme Wikiin kaikkien nähtäväksi ja luettavaksi.

Martolan kuvissa on monia janakkalalaisia, jotka kirjaston työntekijät tunnistivat vakioasiakkaikseen.

Kuvia on otettu esimerkiksi partiolaisten majalta ja uuden vuoden juhlinnoista 1970- ja 1980-lukujen vaihteesta

Aikaisemmin syksyllä muistoja on kerätty Hämeenlinnan pääkirjastossa, Hauhon ja Lammin lähikirjastoissa sekä Jokioisilla ja Forssassa. Vastaanotto on ollut positiivinen.

– Häme Wiki -sivustolle on jo marraskuun aikana tarkoitus perustaa osio keräämillemme muistoille, kertoo Hämeenlinnan kaupunginkirjaston johtava informaatikko Jaana Käki.

Käen mukaan muistoksi kelpaa mikä tahansa kotiseutuun liittyvä valokuva, tarina tai esine. Muistoja tuoneet ihmiset ovat osoittaneet, että kotiseutuhistoria kiinnostaa monia.

Kotiseutuhistorian jakaminen on tehokkaampaa netissä.

– Haluamme aktivoida nettisivua, mutta myös kirjastoissa koetaan, että tällainen toiminta on osa tehtäväämme, Käki toteaa.

Tietojen kerääminen ja haastattelujen nauhoittaminen vie paljon aikaa. Projektin työntekijöiden mielestä työpäivät ovat olleet mukavia ja kävijät tyytyväisiä.

Suurin osa kerätyistä muistoista on valokuvia. Esineitä on kuvattu vain vähän, mutta ne ovat olleet erittäin vanhoja.

– Esimerkiksi Hauholla meille tuotiin useita esineitä. Rekiajelulla käytetty välly ja partaveitsikotelo olivat 1700-luvun lopulta. Lammilla nähdyt esineet olivat monet pellava-aiheisia, kertoo Hämeenlinnan kaupunginkirjaston harjoittelija Laura Hynninen.

Esineiden tarinat kerätään talteen ja itse esineet kuvataan.

– Vanhin valokuvakin on 1890-luvulta, komppaa kirjastonhoitaja Ville Leskinen.

Eri kirjastoissa muistoja on kerätty erilaisilla teemoilla. Hauholla oltiin kiinnostuneita muun muassa siirtokarjalaisista, Lammilla Evosta ja pellavamarkkinoista.

Janakkalassa toivottiin erityisesti nuoruusmuistoja. Teemat eivät kuitenkaan poissulje muihin aiheisiin liittyviä muistoja, vaan niillä kannustetaan muistelemaan.

Käen mukaan kävijät ovat olleet pääasiassa eläkeikäisiä. Nuoremmat ihmiset ovat tuoneet vanhemmiltaan tai isovanhemmiltaan saamiansa valokuvia.

Vanhalta opettajalta vuonna 1966 saatu joulukortti ja balsapuinen Madonna-taulu tekivät vaikutuksen Tuulikki Heliniin.

Taulusta inspiroituneena Helin teki taulusta oman versionsa, joka valmistui vuonna 1981.

– Olihan tässä näpertämistä. Alkuperäinen taulu ja kortti ovat minulle erittäin tärkeitä. Taulut ovat seinällä vierekkäin.

Muiden kävijöiden tavoin Helinin mielestä on tärkeää, että ihmisten muistoja tallennetaan muidenkin nähtäväksi. HÄSA