Kanta-Häme

Kotityö on ihmisten infraa

Miksi vain markkinoilla tehty työ on arvokasta kansantaloustieteilijöiden mielestä, vaikka yhä suurempi osa väestöstä on perinteisen työelämän ulkopuolella?

– Väestö ikääntyy, työelämään siirtyminen pitkittyy, työttömyys kasvaa ja työaika on lyhentynyt niin työssä olevien työajan kuin koko työuran osalta, muistuttaa Kuluttajatutkimuskeskuksen erikoistutkija Johanna Varjonen.

– Silti kotitalouksien palkaton työ oman hyvinvoinnin edistämiseksi jää pääosin kansantalouden tilinpidon ulkopuolelle. Tutkimuseliitti katsoo yhteiskuntaa kovin kapeasta vinkkelistä, vaikka ihminen ei ole pelkästään markkinoilla toimiva tyyppi.

Kuluttajatutkimuskeskus onkin yhdessä Tilastokeskuksen kanssa lähtenyt tutkimaan, kuinka paljon maksaisi, jos kotona tehdyn työn arvo mitattaisiin samalla tavalla kuin bruttokansantuotetta mitataan.

– Siksi on tärkeää alkaa kiinnostua siitä, mitä ihmiset tekevät ja millaista taloudellista toimintaa näillä ihmisillä työelämän ulkopuolella on, Varjonen perustelee.

Hän vertaa kotona tuotettuja hyvinvointipalveluja yhteiskunnan toiminnan mahdollistaviin teihin, tietoverkkoihin ja koulutusjärjestelmiin.

– Ilman tätä perusinfrastruktuuria yhteiskunta ei pysty toimimaan. Kotityö taas on yksityisten ihmisten infaa. Ilman kelvollista asuntoa, puhtaita vaatteita, ruokaa ja hoivaa ei pystyttäisi toimimaan.

Lapsiperheet tuotteliaimpia

Varjosen mukaan kotityön avulla tuotetaan siis hyvinvointipalveluja, ihan niitä samoja, joita julkinen sektori tuottaa ja joiden laadusta ja saatavuudesta ollaan koko ajan huolissaan. Jos ne pitäisi ostaa markkinoilta tai niille lasketaan pelkät tuotantokustannukset ilman yritysten voittomarginaalia, summat nousevat yllättävän suuriksi.

Eniten arvoa tuotetaan kahden aikuisen perheissä, joissa on pieniä lapsia.

– Lastenhoito nosti tuotannon 4600 euroon kuukaudessa, vaikka summasta on vähennetty julkisen sektorin maksamia kotihoidontukia ja vanhempainrahoja. Kouluikäisten lasten perheissä tuotannon arvo oli 4100 euroa taloutta kohden, Varjonen kertoo.

Tutkija kritisoi julkisten palvelujen yksityistämistä ja kotityön ulkoistamista.

– Yksityistämistä suositaan, koska kansantaloudelle nähdään edullisena, että bruttokansantuote kasvaa. Hyvinvoinnin muutoksesta se ei silti välttämättä kerro, jos ensin pitää ansaita rahaa, että voi ostaa palveluita.

Japanissa mies ei tee mitään

Jos suomalaisen kotityön arvoa suhteutetaan bruttokansantuotteeseen, osuus on pysytellyt viime vuosikymmenen aikana noin 39 prosentissa. Vuonna 2009 se kuitenkin nousi 41 yhteen prosenttiin.

– Tuo vuosi oli hyvin poikkeuksellinen, koska finanssikriisin seurauksena bkt putosi kahdeksan prosenttia.

Teoriassa kotitaloustyö joustaa markkinoiden vaihteluiden mukaan.

– Kun markkinatuotanto kasvaa, niin kotityön osuus pienenee ja päinvastoin, Varjonen selvittää.

Kansainvälisessä vertailussa Suomessa tehdään paljon arvokasta kotityötä. Tosin mittaustapojen erot vaikeuttavat vertailuja.

– Kotityön osuus pyörii kuitenkin 30–40 prosentin välillä. Vaihtelut maiden välillä ovat myös suuria.

– Esimerkiksi Japanissa miehet eivät tee juuri mitään kotitöitä, joten arvo on pienempi, Varjonen huomauttaa. (HäSa)