fbpx
Kanta-Häme

Kotkille tarjotaan haaskaruokaa

Lintuharrastajat ruokkivat kotkia kahdessa paikassa Kanta-Hämeessä saadakseen niiden kannan elpymään. Talviaikainen haaskaruokinta on tarkoitettu etenkin maa- ja merikotkille, mutta tietenkin haaskoilla käyvät muutkin linnut ja metsän eläimet.

Varovaiset varikset ovat eräänlaisia vartijoita. Jos niitä on haaskalla, kotkat tietävät, että laskeutuminen on turvallista.

– Meillä on ollut haaskaruokintaa vuodesta 1980 lähtien, kertoo Juhani Koivu Kanta-Hämeen lintutieteellisen yhdistyksen petolintututkimuksen työryhmästä.

Hänen mukaansa maakotkat kulkevat juuri näihin aikoihin Etelä-Suomen yli muuttomatkallaan pohjoisesta kohti Itä-Eurooppaa ja läntistä Venäjää.

– Kotkia ammutaan häikäilemättä niiden talvehtimisalueilla. Haaskojen avulla yritämme saada ne talvehtimaan turvallisessa Suomessa, Koivu sanoo.

Merikotkakanta elpyi ruokinnalla

Merikotkan haaskaruokinta etenkin rannikolla onnistui niin hyvin, että kanta on saatu palautettua 1800-luvun lopun tasolle. Samalla haaskaruokinnasta on voitu luopua rannikolla.

Sisämaassa ruokintaa jatketaan, jotta merikotkat saataisiin leviämään eri puolille maata. Tässä on hiukan onnistuttukin, sillä Kanta-Hämeessä on jo pesiviä merikotkia. Maakotkat eivät ole vielä pesineet Hämeessä, mutta lintuharrastajat toivovat niinkin vielä käyvän.

– Kotkat ovat haaskalintuja. Ennen metsissä oli luontaisesti haaskoja, kun pedot tappoivat hirviä ja muita eläimiä ja niistä riitti syötävää muillekin. Nyt luonnonhaaskoja ei enää ole, Juhani Koivu kertoo.

Valvonta on tarkkaa

Haaskaruokinta on erittäin tarkasti säädeltyä. Lupa pitää olla maanomistajalta ja valvontaeläinlääkäriltä. Ruokintaan saa käyttää vain sian ruhoja ja niistäkin jokaisesta on erikseen ilmoitettava valvontaeläinlääkärille.

– Haaskaksi saa viedä vain luonnollisesti kuolleita sikoja, joita ei ole mitenkään lääkitty kahteen viikkoon ennen kuolemaa. Ennen voitiin käyttää myös naudan ruhoja, mutta hullun lehmän tauti lopetti niiden käytön.

Luonnollinen kuolema tarkoittaa lähes aina useita kertoja porsineen emakon sydänhalvausta tai peräpään halvaantumista, jolloin eläin on pitänyt ampua.

Lintuharrastajat ovat sitoutuneet siivoamaan ruokinta-alueet keväisin haaskojen jäänteistä.

Ruokintapaikoille ei saa mennä

Ruokintapaikkojen sijaintia ei haluta kertoa siksi, etteivät ihmiset mene liian lähelle ja karkota lintuja.

– Jos sata ihmistä ymmärtää tämän, se sadasensimmäinen on sitä mieltä, että juuri hänen on ehdottomasti päästävä haaskan viereen katsomaan. Kerran kesken ruokailua haaskalta lentoon hätyytetty kotka ei enää koskaan palaa samalle paikalle, Koivu sanoo.

Jos lintujen ruokailua haaskalla haluaa seurata, välimatkaa on pidettävä satoja metrejä. Tällöin apuna tarvitaan hyvää kiikaria tai kaukoputkea. Lähempänä ruokintapaikkaa voi olla lintukuvaajien piilokojuja, mutta niitä eivät ulkopuoliset saa käyttää. Siksi kojut on lukittu. (HäSa)

Menot