Kanta-Häme

Kotona on nyt hyvä olla

– Poika sanoi mulle syksyllä, että sinä olet onnellisempi nykyään. Se oli hienoa kuulla.

Näin kertoo hämeenlinnalainen Johanna, joka on kahden teini-ikäisen pojan äiti. Hän haki ja sai kaupungissa toimivasta Toppari-tiimistä apua vanhemmalle pojalleen Samille, joka vuosi sitten häiriköi ja lintsasi koulusta.

Toppari-tiimi on osa lasten ja nuorten palveluita. Se pyrkii auttamaan nuoria ennen kuin ongelmat kärjistyvät niin, että seuraava vaihe olisi esimerkiksi poliisi tai lastensuojelu.

Talvi meni sumussa

Johanna on erittäin tyytyväinen Topparin toimintaan, ja on siksi valmis kertomaan kokemuksistaan. Asiat ovat kuitenkin niin tuoreita, ettei hän halua esiintyä jutussa omalla nimellään.

– Viime talvi ja kevät olivat niin raskasta ja sekavaa aikaa, etten itsekään tarkkaan muista, mitä kautta yhteys Toppariin saatiin, Johanna kertoo.

Hän sanoo, että koululta tuli toissa syksynä jatkuvasti viestejä Samin häiriköinnistä. Tilanne kotona kärjistyi, sillä Johanna ja hänen miehensä olivat eri mieltä kaikesta mahdollisesta, kuten siitä, miten Samin käytökseen pitäisi puuttua.

– Minä juoksin palavereissa setvimässä pojan tekemisiä, mutta mies ei koskaan ehtinyt mukaan, kun työ oli aina tärkeämpää. Tämä johti siihen, että me riitelimme keskenämme ja poikien kanssa. Sami ei tullut toimeen isänsä kanssa, eikä kenelläkään ollut kotona hyvä olla.

Lusikat jakoon keväällä

Psykiatrinen sairaanhoitaja Tuula Syväterä kävi perheessä kevään aikana monta kertaa.

Kriisi laukesi loppujen lopuksi siihen, että loppukeväästä ”lusikat menivät jakoon”. Johanna ja pojat jäivät asumaan vanhaan kotiin ja isä muutti vuokra-asuntoon lähelle kotia.

– Siinä tilanteessa saimme todella arvokasta apua. Tuula jatkoi minun kanssani eron jälkeen. Hän neuvoi, kuinka kannattaa ajatella elämää pieni askel kerrallaan eikä niin, että kaikki huolet rysähtävät kerralla niskaan.

Samin kanssa taas työskenteli sosiaaliohjaaja Mirkka-Sisko Rintaluoma, joka myös tapasi Samia aluksi tiiviisti ja myöhemmin harvemmin.

– Jo ero ja se, ettei kotona tapeltu jatkuvasti rauhoittivat Samia. Uskoisin, että se havahdutti Samia itseäänkin, että me haimme ulkopuolista apua. Mirkka kävi Samin kanssa kaupungilla kahvilla ja tapaamiset olivat rentoja. Työntekijät myös soittelivat meille tapaamisten välillä, Johanna kertoo.

Hän on erityisen tyytyväinen siihen, että Sami sai apua nopeasti ja tilanteisiin päästiin puuttumaan heti.

Kaikki ovat oppineet

Viime syksy sujui jo paremmin. Osuutta asiaan on silläkin, että Samilla on nyt tyttöystävä ja hän viihtyy kotona.

– Minun ei tarvitse koko ajan pelätä, että poliisi soittaa tai koululta otetaan yhteyttä. Toisaalta olen itsekin oppinut ottamaan rennommin. Yksi riidan aihehan meillä oli se, että minä stressasin kaikkea. Me kaikki olemme oppineet tästä, Johanna miettii.

Hän kertoo olevansa nyt onnellinen siitä, että puoliso teki eroratkaisun.

– Itse en vielä silloin keväällä tajunnut tilannetta. Eihän meillä hyvin mennyt, mutta liitossa tuli roikuttua, koska se oli tuttua ja turvallista. Samin ongelmat olivat se viimeinen sysäys, mutta ei tietenkään syy eroon. (HäSa)

Johanna ja Sami eivät esiinny jutussa omalla nimellään.

Päivän lehti

31.3.2020