Kanta-Häme

Koululaisten vanhemmat selättivät lapsuutensa traumat koulun ruokalassa

Tunnen paikan kamalan, meidän koulun ruokalan…

Monessa sukupolvessa veisattua epävirallista virttä ei kuultu maanantaina Konnarin koululla Lammilla.

Ei, vaikka kouluruuan eteen istutettiin lasten äitejä ja isiä. Niitä vanhempia, jotka kuuluivat vuosikymmeniä sitten siihen ikäluokkaan, joka todennäköisesti keksi koko mollivoittoisen kappaleen.

– Tosi hyvältä maistuu. Toisin, kuin yli 20 vuotta sitten, Tuija ja Markus Mattila naurahtavat.

Kun Mattilat vielä maistelevat annoksiaan, on heidän 7-vuotiaan Linda-tyttärensä putsannut lautasensa jo tyhjäksi possunlihasta, perunasta ja kiinankaali-kesäkurpitsa-tomaatti-salaatista.

Isä ja äiti Mattila kertovat nauraen saaneensa traumoja kouluruuasta yli 20 vuotta sitten, kun he olivat koululaisia.

– Tillilihaa, kanaviillokkia, kumiperunoita.

Nyt kaksikko voisi lounastaa koulun ruokalassa vaikka jokaisena arkipäivänä.

– Vanhempien kouluruokapäivä on loistoidea. Tietää, mitä lapsille tarjotaan: selkeää perusruokaa, jossa on kaikki tarvittavat elementit. Tosin mausteita saisi olla enemmän, mutta se menee jo hifistelyn puolelle, Tuija Mattila sanoo.

Opinahjoissa kouluruokaa on tarjoiltu jo vuodesta 1948. Mattila on erityisen ylpeä siitä, että Suomessa lasten ja nuorten kouluruoka on ilmaista.

– Se ei ole itsestäänselvyys kovin monessa Euroopan maassa.

Hyvää perusruokaa, huomauttaa Tero Suntiola, joka aterioi Konnarin koulun ruokasalissa 9-vuotiaan Touko-poikansa kanssa.

– Paljon parempaa, kuin mitä muistin. Myönnetään, että ikä on kasvattanut kouluruuan arvostusta, lammilainen maanviljelijä sanoo.

Tero Suntiolan inhokkiruoka oli hänen koululaisaikoinaan 30 vuotta sitten kasvissosekeitto.

– Sanotaan näin, että kyllä kouluruokaan suhtautuminen on enemmän asennekysymys, kuin että se olisi pahaa.

Touko Suntiolan lautaselle ei jää kuin pari viirua kastiketta.

– Mä syön aina lautasen tyhjäksi. Kotona ja koulussa, hän vakuuttaa ja natustaa pehmeää leipää.

Noin 70 prosenttia yläkoululaisista kertoo syövänsä koulun keittiön antimia päivittäin, selviää Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen tekemästä koululaiskyselystä.

Tekmen tuotekehittäjä Päivi Lindholm allekirjoittaa saman.

– Kouluruuan arvostus on laskenut, hän sanoo.

Lindholm ihmettelee, mistä kyselyn loput vastaajat saavat kolmasosan päivän ravintotarpeistaan. Harvasta paikasta saa vatsan täyteen alle eurolla, ja koululaisille kouluruoka ei maksa mitään.

– On tutkittua, etteivät aivot jaksa työskennellä ilman täysipainoista ruokaa. Välipalapatukat eivät korvaa lämmintä ateriaa mitenkään, Lindholm muistuttaa.

Tekmen ruokatuotanto valmistaa Kaurialan keskuskeittiöllä 13 500 annosta päivässä Hämeenlinnan kouluihin ja päiväkoteihin.

Kerran viikossa lounas jatketaan jälkiruualla, pehmeää leipää on näkkärin ohella tarjolla kahdesti viikossa.

– Yhdelle annokselle tulee hintaa keskimäärin 73 senttiä. Joinakin päivinä mennään pari senttiä ali tai yli.

Lindholmin mukaan yli mennään teemapäivinä, joita on muutaman kerran vuodessa.

Lapsilta ja nuorilta kyseltyjä toiveruokia pyritään laittaman listalle kerran viikossa.

– Suosikkeja ovat ainakin pinaattiletut, lihamakaronilaatikko ja hernekeitto sekä puuro.

Koululaisten varsinaisia ällösapuskoja on Lindholmin mukaan vaikea määritellä.

– Ne voivat joiden muiden mielestä olla samat kuin edellä mainitut. On selvää, etteivät kaikki pidä samasta ruuasta.

Takavuosien kumiperunoitakaan ei ole enää tarjolla, sillä perunoiden kuorinta jätetään aterioitsijalle. Se takaa potaatin koostumuksen säilymisen pehmoisena.

– Ennen perunat kuorittiin koneellisesti keittiössä, ja laitettiin kellumaan veteen. Siitä tuli se ikävä kalvo perunaan, joka teki siitä kumisen.

Vanhempain kouluruokapäivä järjestettiin yhteistyössä Tekmen, Linnan Ateriapalveluiden ja kaupungin koulujen kanssa. HÄSA